Siirry pääsisältöön

Koulukiusaajavanhemmat netissä ja oikeudessa, osa II

Muutama päivä sitten kirjoitin norjalaisesta tutkimuksesta, jossa vanhempia kehoitettiin kiinnittämään huomiota käyttäytymiseensä. He ovat roolimalleja lapsilleen. Jos tulistut, räyhäät ja kiusaat muita - vaikkapa Internetissä - tulee vastaavanlaisesta käyttäytymisestä hyväksyttävää myös lapselle. Ja tällainen lapsi kiusaa toista lasta useammin.


Missä näitä kiusaajavanhempia sitten on? Näyttää siltä, että kaikkialla. Kirjoitukseni jälkeen olen bongannut useita kirjoituksia mediasta, jotka kertovat kiusaavista aikuisista. Kiusaaminen on läsnä kaikkialla yhteiskunnassamme. Miksi tuomitsemme koulukiusaaja lapset, kun joukossamme on koulukisaaja-aikuisiakin. Tässä muutamia havaintoja:

Yliopistotutkijoita kiusaavat miehet

Yleisradion verkkosivuilla uutisoidaan, kuinka Itä-Suomen yliopiston rasismitutkijat ovat joutuneet järjestelmällisen kiusaamisen ja uhkailun kohteeksi. Postilaatikko täytyy uhkauskirjeissä ja Facebookissa hyökätään tutkijoita kohtaan järjestelmällisesti. Sähköpostit täyttyvät vihapostista ja tutkijoiden esimiehille tehdään tekaistuja valituksia.

Nais- ja sukupuolitutkijoille tämä on ollut arkea vuosikymmenet. Jatkuvat tappo- ja raiskausuhkaukset saavat tutkijat miettimään, jaksaako enää osallistua esimerkiksi julkiseen keskusteluun mediassa. Jos Ajankohtaisen kakkosen keskusteluohjelmaan osallistuminen poikii kymmeniä uhkauksia, joissa mielipuolet uhkaavat tutkijan tai hänen perheenjäsentensä henkeä, silloin ollaan hakoteillä.

Voisin lyödä vetoa, että 90% näiden uhkausten lähettäjistä on miehiä

Myös uhkailu pistää ja sattuu.


Miehet, jotka verkkovihaavat naisia

Vain siksi, että he ovat naisia, jotka ovat julkisuudessa. Välinpitämättömyys ja uhkailu eivät ole vain suomalaisia ilmiöitä. Viha on läsnä muuallakin. Viikko sitten näin pysäyttävän videon, jossa tunnetut ruotsalaiset mediapersoonat lukevat ääneen saamiaan kirjeita. Välillä nieleskellen.

Katsoin videota epäuskoisena ja järkyttyneenä, mutta luetut tarinat eivät ole fiktiota. Eräs tuttavani on saanut aivan vastaavanlaisia suomeksi kirjoitettuja uhkauksia. Näin Titti Schultz, RixFM radiokanavan juontaja, lukee uhkauskirjettään:
Sinä saatanan ruma huora. En jaksa kuunnella v***n ääntäsi. Se, mitä sä tarvitset on, että sinut naitaisiin rikki pesäpallomailalla. Kuole! Etkö voisi vain kuolla. - Anonyymi, juontaja Titti Schultzin vastaanottamassa uhkauskirjeessä
Uhkaus ei ole videon pahimmasta päästä. Video on vastenmielinen viharuotsin oppitunti ja sen katsominen on kuvottavaa. Kenties suomalaisjulkkistenkin pitäisi astua kameran eteen lukemaan saamiaan uhkailua. Nieleskelemään kohdissa, jossa heidän lapsensa uhataan tappaa tai katsomaan suoraan kameraan - kohti raukkamaista tuntematonta uhkaajaansa.

Mutta yhteiskunta, jossa tutkijat eivät uskalla ilmaista mielipiteitään tai naiset esiintyä julkisuudessa ilman sairaiden ihmisten uhkailua, ei ole vapaa yhteiskunta. Siksi mielestäni jopa leikkimielinen julkkisten kustannuksella Facebookissa naljailu, kuten muutama päivä sitten kirjoitin, ei ole oikein. Kunnioitetaan toisiamme. Olimmepa julkkiksia tai emme. Internet tekee kiusaamisen liian helpoksi.



Vihaajia suojeleva oikeusjärjestelmä

Vuoden sisään olemme saaneet lukea mediassa korkeasti profiloituneista henkilöistä, jotka käyttävät Suomen oikeusjärjestelmää kiusaamisensa välikappaleina. Eräskin henkilö on tullut tunnetuksi siitä, että hän on systemaattisesti nostanut kymmeniä oikeusjuttuja häntä asiallisesti kritisoineita henkilöitä tai organisaatioita kohtaan.

Olemme myös lukeneet narsisteista, jotka oikeuskäyntien avulla piinaavat ex-puolisoitaan. Poliitikot ja tuomarit levittelevät käsiään: oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu käsitellä kaikki oikeuteen tuodut asiat. Rikas narsisti ja naivi oikeusjärjestelmä ovat vaarallinen yhdistelmä. Kiusaamiselle on annettu oikeuden suoja -ja kiusaajalle oikeusjutun aiheuttama vuosienkin piina ja epätietoisuus vastaajalle ovat palkinto, joka on heille tärkeämpää kuin vastapuolelle hävityn jutun jälkeen maksettavat oikeudenkäyntikulut.

Luonnehäiriöisten oikeuskäyttäytymiseen perehtynyt turkulainen asianajaja Markku Salo kirjoittaa, että luonnehäiriöiset käyttävät oikeudenkäyntejä välineenään luhistaa vastapuolensa joko taloudellisesti tai henkisesti. Sillä ei ole merkitystä, mistä asiasta oikeutta käydään. Niinpä tällaiset ihmiset voivat tehtailla useita, jopa kymmeniä oikeusjuttuja, silmätikkujaan vastaan. Oikeusvaltion siunauksella.

Markku Salo on jo vuosien ajan auttanut oikeudessa mielenhäiriöisiä vastaan kamppailevia uhreja. Onpa hän itsekin joutunut uhkausten ja kiristyksen kohteeksi. Mielenhäiriöiset ihmiset toimivat omien motiiviensa ja perusteidensa mukaan ja julkinen valta, ei edes oikeuslaitos, osaa kohdata kiistajuttuja liukuhihnalta tehtailevia ihmisiä:

Persoonallisuushäiriöistä vastaan riidellessä tilanne on eri. He pystyvät valehtelemaan kirkkain silmin ja tunnontuskia tuntematta. Luullakseni osa heistä mieltää valehtelevansa, mutta osa ei selvästikään edes ymmärrä puhuvansa vastoin totuutta. He ovat usein vilpittömän röyhkeitä ja projisoivat omat ominaisuutensa vastapuoleen. Juuri se usein hämää tuomioistuinta ja muita oikeudenkäynnin osapuolia, että persoonallisuushäiriöinen itse uskoo oman asiansa oikeutukseen tai ainakin pystyy näyttelemään, että uskoo. Tällaisessa tilanteessa on vaikea erottaa väärää oikeasta. Ihmisen perususkomus kun on, että ihmiset puhuvat totta. Häiriöisen valheet ja väärät väitteet jäävät helposti elämään ihmisten, myös tuomareiden mieleen.
- Markku Salo: Persoonallisuushäiriöinen oikeusriidan osapuolena; käytännön kokemuksia
Nämä ihmiset eivät ole syrjäytyneitä, vaan Markku Salo kertoo heidän olevan usein älykkäistä ja lähipiiriään manipuloivia sujuvasanaisia viettelijöitä. Ongelmat alkavat vasta silloin, kun sukset menevät ristiin tällaisen henkilön kanssa.

Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla julkaisemassaajn artikkelissa Salo laskee kahden vuoden aikana olleensa oikeudessa ainakin 60:ssä tapauksessa, joissa oli syytä epäillä vastapuolen kärsivän persoonallisushäiriöstä  (ks. hänen artikkelinsa Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla http://www.narsistienuhrientuki.info/). Näistä persoonallisuushäiriöiden uhreiksi joutuneista 50 oli naisia ja 10 miehiä.

Vanhemmat, jotka katsovat vaieten sivusta

Suurin merkitys norjalaistutkimuksessa annettiin kuitenkin sille, etteivät vanhemmat puuttuneet lastensa häiritsevään käyttäytymiseen. Eilinen paperinen Ilta-Sanomat raportoi laajasti päivähoitohenkilökunnan selviytymistä arjessa, jossa jopa pienimmät lapset käyttäytyvät ilkeämmin ja väkivaltaisemmin.

Hoitajat kertovat tilanteista, joissa vanhemmat naureskelevat vieressä, kun heidän lapsensa tukistaa, puree tai hakkaa eteisessä tarhakaveriaan. Nuhtelu jää tarhantädin vastuulle - mutta arvattavaa on, kenen asenne vaikuttaa lapseen enemmän. Omien vanhempiensa vai hoitajan.

Väkivallan hyväksyminen missään muodossa ei ole sallittavaa. Tajusin suomalaisen yhteiskunnan pinnan alla kytevän väkivaltaisuuden ja epäsosiaalisen käyttäytymisen suuruuden vasta palattuani kahdeksan vuoden ulkomailla asumisen jälkeen takaisin Suomeen.

Globaaleilla markkinoilla ei selvitä uhkailemalla vaan ymmärtämällä

Näytti siltä, että Suomessa vallitsi usko, jonka mukaan kovalla asenteella pärjätään maailmalla. Usko, että kovalla kasvatuksella ja kovalla asenteella kasvatamme menestyjiä tulevaisuuden kiristyville globaaleille markkinoille on väärä. Maailmalla ei menestytä toisia uhkaamalla tai kiusaamalla, vaan sosiaalisella älykkyydellä, johon kuuluu aito kiinnostus myöls toista ja toisen hyvinvointia kohtaan.

Onko Suomi kiusaamisyhteiskunta?

Me kaikki voimme toimia niin, ettei olisi. Selän takana pahaa puhuminen, työpaikkakiusaaminen, toisen eristäminen, julkkisten ilkkuminen, välinpitämättömyys, uhkailu ovat kaikki saman asian eri ulottuvuuksia.

Vastakohtana ovat toisen kiittäminen, arvostaminen, mukaanottaminen ja välittäminen - näitä asiota voi tehdä muuten täällä internetissäkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis