I write in margins

Keväällä poliisi vapautti Ruotsista kaapatun invalidimiehen, joka oli vangittuna asuntoon Aijakkalassa. Otin selvää paikasta ja se alkoi kiehtoa mieltäni. Onko Aijala Suomi vuonna 2050? Mikä on tämä paikka, josta löytyvät Suomen halvimmat kerrostaloasunnot? Aijala sijaitsee metsän keskellä Kiskossa, Salossa. Aijala oli aikanaan menestyvä paikka. Alueella on harrastettu kaivostoimintaa jo 1600-luvulla. Paikan viimeinen kukoistuskausi alkoi 1950-luvulla, kun kaivoksesta löytyi kuparia. Kaivosalueen kupeeseen rakennettiin kaksi upeaa kerrostaloa ja kylä kukoisti. Alamäki alkoi kuparin ehdyttyä 1960-luvun alussa. Kaivoksessa käsiteltiin vielä muualta louhittua rautamalmia 1970-luvun alkuun, kunnes tämäkin toiminta lakkasi. Paikalle jäi tyhjä kaivos ja kaksi upeaa kerrostaloa. Kaivoksessa toimii nykyään rautaromun keräyspiste Aijalassa ei ole palveluja. Se sijaitsee keskellä metsää. Asuntojen halpuus ja työttömyys on luonut kylään oman sosiaalisen ympäristönsä, jossa viranomaiset ovat tul

Päivitetty syyskuussa 2013 : Tämän heinäkuussa kirjoittamani tekstin lopussa kerron, kuinka siirryin uusintamuistutuksissa tekstiviesteihin.  Arvatkaapa tulivatko ensimmäiset muistutukset perille? No, eivät: " Järjestelmässämme on ollut tekstiviestien kanssa jotain ongelmaa ." ----- Olen maksanut viima aikoina Turun kirjastolle sakkomaksuina kymmeniä euroja. Vain sen tähden, että olen luottanut tietotekniikkaan. Vaskikurjastojen lainojen palautuksesta muistuttava sähköposti ja Gmailin tiukat yksityisasetukset vihaavat toisiaan. Itselläni muistutusmailit katoavat kuin pieru Saharaan. Ongelmana on, että kun joko Vaskikirjastot tai Google muuttavat järjestelmiään, sähköpostimiistutus katoaa roskiin, tai koska minulla on tiukemmat asetukset, digitaaliseen Saharaan. Ja asiakas maksaa. Tässäkin tapauksessa kahdesta kirjasta yhteensä 14,60€. Se on aika paljon. Muutin sähköpostimuistutuksen tektiviestiksi. Toivottavasti se toimii. Kirjoittaja on kirjastojärjestelmän suuri ys

MOT. Kirjoitin veikkausliigakauden alettua suomalaisen jalkapalloilun suuresta ongelmasta. Tasosta ja yleisökadosta. Ilman toista ei tule toista ja peli on joutunut noidankehään, jossa tulosten huonontuessa lehtereille tulee yhä vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Yksi aarteistani on ullakolta löytämäni veikkauskuponki vuodelta 1955. Käyttämätön. 1950-60 -luvut olivat suomalaisen jalkapalloilun kulta-aikaa. Tällöin katsojamäärät olivat sellaisia, joista monet nykyseurat olisivat kateellisia. Mitä tapahtui? Jääkiekko tapahtui ja peleistä tämä kaikkein pelatuin, seuratuin ja rakastetuin joutui Suomessa paitsioon. Olen asunut Ruotsissa, Englannissa ja Norjassa, joissa jalkapallon asema merkittävämpänä lajina on kiistaton. Ruotsi on kiinnostava vertailukohde, koska jääkiekko on kasvattanut siellä suosiotaan samalla tavalla, mutta kuitenkaan korruptoimatta jalkapallon suosiota. Menestykset arvoturnauksissa ja osallistumiset euroliigoihin puhuvat puolestaan. Ruotsiin mahtuu kaksi isoa yleisöla

Kreeta, Praha, Nizza, Toscana, Pafos? Ehei. Tämän kesän tähän astinen matkailuelämykseni tuli, kun valitsimme  tavallisuudesta poikkeavan reitin lapsuuteni kotimaisemista Parikkalasta kohti Turkua. Tutun Lappeenranta - Kouvola - Helsinki -Turku (pituus n. 500 km) päätimmekin seikkailla Savossa ja Hämeessä. Vaikka kartalla matka vaikuttaa silmämääräisesti pidemmältä, kotona matkamittari osoitti yllättäen vain 40 kilometriä pidempää matkaa. Siispä keula kohti Turkua. Ei kotiinpaluuaikaa, ei suunnitelmia ja pysähtyisimme silloin, kun siltä tuntuu - ilman myöskään aikarajaa pysähtymisille. Matkalle lähtiessämme, pidimme mielessämme radiossa kuullun matkailualan ihmisen haastattelua, jossa hän totesi, että Suomi näyttää kiinalaisille aivan yhtä eksoottiselta paikalta kuin Kiina meikäläisille. Ja tottahan tämä on. Suomi on täynnä toisiaan mielenkiintoisempia paikkoja. Tuntuu, että tunnemme Kreetan kylät paremmin kuin upeat kohteet kotimaassamme. Ja mikä päivä eilinen olikaan. Eläm

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis