Long Play -palvelussa Himasen etiikka -artikkelin kirjoittaneet toimittajat toteavat tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan, että vaikka valtioneuvoston kanslian kilpailuttamattomuuspäätös olisikin lainmukainen, ei se sitä moraalin näkökulmasta ole.
Mitäpä, jos hanke olisikin kilpailutettu? Miten valitaan paras filosofi toteuttamaan tulevaisuusselontekoa? Mitkä olisivat valintaperusteet hinnan ohella - kai valintaperusteissa pitäisi jonkinlainen laatukriteeri olla? Mitä on laatu? Valitaanko filosofi, joka povaa Suomelle valoisinta tulevaisuutta?
Mutta otetaanpa Monty Python -ryhmän (katso alla) inspiroima ajatusleikki siitä, mitä tapahtuisi, jos valtioneuvoston kanslia lähestyy filosofeja tarjouskilpailun kautta. Tarjous julkistetaan Julkiset hankinnat HILMA -palvelussa ja siihen vastaa joukko kuuluisia filosofian klassikoita. Näin he vastaavat:
Martin Heidegger kertoo haluavansa osallistua kilpailuun, mutta hänen mielestään koko kysymyksenasettelu on väärin. Ensin täytyy lähteä liikkeelle ajatuksesta, onko Suomea ylipäänsä olemassa. Mahdollistuuko suomalaisuus vain siten, että sillä on suhde omaan menneisyyteensä tai olleisuuteensa ja määrittää tästä avoimista mahdollisuuksista tulevaisuus.
Aristoteles kiittää Heideggeria tämän ontologisesta lähestymistavasta, mutta haluaisi lähteä tarkastelemaan Suomen tulevaisuutta poliittisista lähtökohdista käsin, koska tieteistä tärkein on kuitenkin politiikka. Aristoteleen mukaan tutkimuksessa olisi tarkasteltava sitä, millä tavoin käytännön elämässä esiintyvä etiikka toteutuu suomalaisessa politiikassa ja millaista on hyvässä elämässä toteutuva jumalallinen, joka johtaa sekä Suomen valtion että Suomen kansan kohti parempaa onnistumista. Samalla kuitenkin pitäisi hieman kriittisesti pohtia naisen asemaa politiikassa. Aristoteles ei panisi tutkimuksessaan pahaksi myöskään sujuvaa esiintymistaitoa ja sen avulla tapahtumaa verkottumista.
Immanuel Kant esittää näihin ajatuksiin jyrkän vastalauseensa. Hän haluaakin osallistua tarjouskilpailuun omalla ehdotuksellaan. Hänen mukaansa kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia ja kaikilla suomalaisilla on menestymisen mahdollisuudet varallisuudestaan ja taustastaan riippumatta. Suomen menestyksen avain on kaiken lävistävässä sivistyksessä, jossa suomalainen ihmissubjekti vapaana kaikista rajoituksista ja auktoriteeteista pääsee itse aktiivisesti ja rationaalisesti ajatellen tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen - eli menestykseen.
Platon puistelee päätään. Ei näin. Hänen tarjouksessaan Suomen tulevaisuuden avain on tarkastella näkyvän epätäydellisen todellisuuden takana oleva täydellinen maailman muotoa eli eidosta. Vain eidosta tavoittelemalla päästään muuttumattomaan ja täydelliseen maailmaan - tottakai ainoastaan älykkäiden intellektuellien (tai vaatimattomasti filosofien) päättelykyvyn kautta. Samalla kuitenkin valtion pitää olla järjestäytynyt siten, että kullakin on taitoihinsa parhaiten soveltuvat tehtävänsä. Kukin tekee sitä parhaiten mitä osaa. Ja ai niin, ei niillä naisilla ole niin väliä.
Karl Marx taas jättää oman tarjouksensa, koska ei voi ymmärtää mitään edellisistä näkökulmista. Hän korostaa, että tuotantovälineiden ajautuminen pienen omistajaluokan haltuun on johtanut suuryritysten valtaan, oligargiaan, ja työväestöä, johon Marx pelisilmää omaavana filosofina lukee nyky-yhteiskunnasta myös keskiluokan [ja ojentaa kättä presidentti Niinistön suuntaan], riistetään. Riiston takia yhteiskunta ei voi menestyä. Työväestö myy liian edullisesti oman työpanoksensa pääomaa eli tuotantovälineitä omistavalle luokalle. Marxin mukaan tulevaisuuden menestyksen siemenet piilevät omistuksen tasa-arvoisemmassa jakautumisessa, joka avaa kaikille mahdollisuuden kehittää itseään ja yhteiskuntaansa kohti tasa-arvoista taloudellista järjestelmää.
Max Weber huomauttaa, että Suomessakin vallitsee voimakas protestanttinen kulttuuri, jossa talouden ja yhteiskunnan sisäänrakennettuna piirteenä on menestyksen kilvoitteleminen jumalallisen palkkion siintäessä taivaspaikan lunastamisessa. Vaikka yhteiskunta onkin maallistunut, niin protestanttinen työetiikka takaa sen, että suomalaiset jatkossakin yrittävät ja työskentelevät ahkerasti, koska kunkin henkilökohtainen menestyminen ja siihen pyrkiminen, nostavat myös yhteiskunnan menestystä yhä korkeammalle. Yrittäminen luo innovaatioita ja sitä kautta menestystä.
Michel Foucault tarkastelee muiden filosofien puhetta sivummalta ja toteaa, että tällaiset niin sanotut itsestään selvät kulttuuriset rakenteet pitää kyseenalaistaa, sillä kaiken - menestymisenkin - voi nähdä vain diskursiivisena alistavana rakenteena, jossa valtion kuri- ja tarkkailukoneisto vain pyrkii vaikuttamaan meihin yhä hienovaraisemmin ja hienovaraisemmin. Hän arvostelee toisten filosofien lähestymistapaa liian yksinkertaisina ja selittää, että Suomen tulevaisuuden menestys voitaisiin rakentaa sisään yhteiskunnalliseen järjestelmään, jossa ihmiset menestyisivät oman sisäisen menestysdiskurssinsa ajamana ilman, että tajuaisivat että diskurssi onkin vain yhteiskunnallinen menestykseen pyrkivä konstruktio.
Bertrand Russelkin haluaa osallistua tarjouksellaan valtioneuvoston kanslian tarjouspyyntöön, sillä hänen mukaansa kaikki tämä metafyysinen filosofia ajattelun ja jonkun korkeamman päämäärän kilvoittelemiseksi on vain hölynpölyä. Menestykseen päästään vain ja ainoastaan analyyttisen ja loogisen ajattelun seurauksena, jossa teoilla on selkeät syy- ja seuraussuhteet. Tästä voitaisiin piirtää jopa oma looginen kaavansa ja miettiä sen paikkansapitävyyttä empiiriselläkin tasolla.
Ludvig Wittgenstein miettii hetken osallistumista tarjouskilpailuun, mutta päätyy olla osallistumatta siihen, koska sen vaatima paperityö on suhteettoman suuri verrattuna siihen, kuinka todennäköistä on, että hän tulisi valituksi. Sitäpaitsi kaikki nämä filosofiset ongelmat johtuvat vain kielen käyttöön liittyvistä väärinkäytöstä. Samasta asiasta puhutaan sekavasti eri tavoin. Niinpä tähän hommaan ei kannata edes osallistua.
Muut filosofit eivät katso tärkeäksi osallistua tarjoukseen. Muun muassa Montesquieu ja Rousseau miettivät hetken, kunnes havahtuvat, että Suomen lainsäädäntöhän perustuu jo heidän pohtimalleen vallan kolmijako-opille ja yhteiskuntasopimukselle. Lukekaa sieltä, he viestittävät. Työ on jo tehty.
Lopulta Pekka Himanenkin päättää osallistua tarjouskilpailuun, koska hän tuntee pääministeri Kataisen henkilökohtaisesti ja on verkottunut erinomaisesti kansainväliseen tutkimus- ja julkkiskenttään. Hänen mukaansa tulevaisuuden menestystekijä on asiantuntijuuden verkottuminen ja optimistinen suhtautuminen menestykseen, jota edesautetaan poliittisin päätöksin
----
Ote valtioneuvoston kanslian tarjousten avaustilaisuuden pöytäkirjasta
"Kokous päätti yksimielisesti valita filosofi Pekka Himasen toteuttamaan tutkimuksen Suomen tulevaisuuden menestystekijöistä."
---
Tekijä haluaa kiittää Monty Pythonia, jonka hulvattoman hieno filosofien jalkapallo-ottelusketsi hänelle tulvahti mieleen lukiessani mediakommentteja ja vastaväitteitä liittyen tulevaisuusselonteon kilpailuttamiseen. Heureka! Mitäpä, jos filosofeja todellakin kilpailutettaisiin?
Monty Pythonin alkuperäissketsi alla.
Mitäpä, jos hanke olisikin kilpailutettu? Miten valitaan paras filosofi toteuttamaan tulevaisuusselontekoa? Mitkä olisivat valintaperusteet hinnan ohella - kai valintaperusteissa pitäisi jonkinlainen laatukriteeri olla? Mitä on laatu? Valitaanko filosofi, joka povaa Suomelle valoisinta tulevaisuutta?
Mutta otetaanpa Monty Python -ryhmän (katso alla) inspiroima ajatusleikki siitä, mitä tapahtuisi, jos valtioneuvoston kanslia lähestyy filosofeja tarjouskilpailun kautta. Tarjous julkistetaan Julkiset hankinnat HILMA -palvelussa ja siihen vastaa joukko kuuluisia filosofian klassikoita. Näin he vastaavat:
Martin Heidegger kertoo haluavansa osallistua kilpailuun, mutta hänen mielestään koko kysymyksenasettelu on väärin. Ensin täytyy lähteä liikkeelle ajatuksesta, onko Suomea ylipäänsä olemassa. Mahdollistuuko suomalaisuus vain siten, että sillä on suhde omaan menneisyyteensä tai olleisuuteensa ja määrittää tästä avoimista mahdollisuuksista tulevaisuus.
Aristoteles kiittää Heideggeria tämän ontologisesta lähestymistavasta, mutta haluaisi lähteä tarkastelemaan Suomen tulevaisuutta poliittisista lähtökohdista käsin, koska tieteistä tärkein on kuitenkin politiikka. Aristoteleen mukaan tutkimuksessa olisi tarkasteltava sitä, millä tavoin käytännön elämässä esiintyvä etiikka toteutuu suomalaisessa politiikassa ja millaista on hyvässä elämässä toteutuva jumalallinen, joka johtaa sekä Suomen valtion että Suomen kansan kohti parempaa onnistumista. Samalla kuitenkin pitäisi hieman kriittisesti pohtia naisen asemaa politiikassa. Aristoteles ei panisi tutkimuksessaan pahaksi myöskään sujuvaa esiintymistaitoa ja sen avulla tapahtumaa verkottumista.
Immanuel Kant esittää näihin ajatuksiin jyrkän vastalauseensa. Hän haluaakin osallistua tarjouskilpailuun omalla ehdotuksellaan. Hänen mukaansa kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia ja kaikilla suomalaisilla on menestymisen mahdollisuudet varallisuudestaan ja taustastaan riippumatta. Suomen menestyksen avain on kaiken lävistävässä sivistyksessä, jossa suomalainen ihmissubjekti vapaana kaikista rajoituksista ja auktoriteeteista pääsee itse aktiivisesti ja rationaalisesti ajatellen tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen - eli menestykseen.
Platon puistelee päätään. Ei näin. Hänen tarjouksessaan Suomen tulevaisuuden avain on tarkastella näkyvän epätäydellisen todellisuuden takana oleva täydellinen maailman muotoa eli eidosta. Vain eidosta tavoittelemalla päästään muuttumattomaan ja täydelliseen maailmaan - tottakai ainoastaan älykkäiden intellektuellien (tai vaatimattomasti filosofien) päättelykyvyn kautta. Samalla kuitenkin valtion pitää olla järjestäytynyt siten, että kullakin on taitoihinsa parhaiten soveltuvat tehtävänsä. Kukin tekee sitä parhaiten mitä osaa. Ja ai niin, ei niillä naisilla ole niin väliä.
Karl Marx taas jättää oman tarjouksensa, koska ei voi ymmärtää mitään edellisistä näkökulmista. Hän korostaa, että tuotantovälineiden ajautuminen pienen omistajaluokan haltuun on johtanut suuryritysten valtaan, oligargiaan, ja työväestöä, johon Marx pelisilmää omaavana filosofina lukee nyky-yhteiskunnasta myös keskiluokan [ja ojentaa kättä presidentti Niinistön suuntaan], riistetään. Riiston takia yhteiskunta ei voi menestyä. Työväestö myy liian edullisesti oman työpanoksensa pääomaa eli tuotantovälineitä omistavalle luokalle. Marxin mukaan tulevaisuuden menestyksen siemenet piilevät omistuksen tasa-arvoisemmassa jakautumisessa, joka avaa kaikille mahdollisuuden kehittää itseään ja yhteiskuntaansa kohti tasa-arvoista taloudellista järjestelmää.
Max Weber huomauttaa, että Suomessakin vallitsee voimakas protestanttinen kulttuuri, jossa talouden ja yhteiskunnan sisäänrakennettuna piirteenä on menestyksen kilvoitteleminen jumalallisen palkkion siintäessä taivaspaikan lunastamisessa. Vaikka yhteiskunta onkin maallistunut, niin protestanttinen työetiikka takaa sen, että suomalaiset jatkossakin yrittävät ja työskentelevät ahkerasti, koska kunkin henkilökohtainen menestyminen ja siihen pyrkiminen, nostavat myös yhteiskunnan menestystä yhä korkeammalle. Yrittäminen luo innovaatioita ja sitä kautta menestystä.
Michel Foucault tarkastelee muiden filosofien puhetta sivummalta ja toteaa, että tällaiset niin sanotut itsestään selvät kulttuuriset rakenteet pitää kyseenalaistaa, sillä kaiken - menestymisenkin - voi nähdä vain diskursiivisena alistavana rakenteena, jossa valtion kuri- ja tarkkailukoneisto vain pyrkii vaikuttamaan meihin yhä hienovaraisemmin ja hienovaraisemmin. Hän arvostelee toisten filosofien lähestymistapaa liian yksinkertaisina ja selittää, että Suomen tulevaisuuden menestys voitaisiin rakentaa sisään yhteiskunnalliseen järjestelmään, jossa ihmiset menestyisivät oman sisäisen menestysdiskurssinsa ajamana ilman, että tajuaisivat että diskurssi onkin vain yhteiskunnallinen menestykseen pyrkivä konstruktio.
Bertrand Russelkin haluaa osallistua tarjouksellaan valtioneuvoston kanslian tarjouspyyntöön, sillä hänen mukaansa kaikki tämä metafyysinen filosofia ajattelun ja jonkun korkeamman päämäärän kilvoittelemiseksi on vain hölynpölyä. Menestykseen päästään vain ja ainoastaan analyyttisen ja loogisen ajattelun seurauksena, jossa teoilla on selkeät syy- ja seuraussuhteet. Tästä voitaisiin piirtää jopa oma looginen kaavansa ja miettiä sen paikkansapitävyyttä empiiriselläkin tasolla.
Ludvig Wittgenstein miettii hetken osallistumista tarjouskilpailuun, mutta päätyy olla osallistumatta siihen, koska sen vaatima paperityö on suhteettoman suuri verrattuna siihen, kuinka todennäköistä on, että hän tulisi valituksi. Sitäpaitsi kaikki nämä filosofiset ongelmat johtuvat vain kielen käyttöön liittyvistä väärinkäytöstä. Samasta asiasta puhutaan sekavasti eri tavoin. Niinpä tähän hommaan ei kannata edes osallistua.
Muut filosofit eivät katso tärkeäksi osallistua tarjoukseen. Muun muassa Montesquieu ja Rousseau miettivät hetken, kunnes havahtuvat, että Suomen lainsäädäntöhän perustuu jo heidän pohtimalleen vallan kolmijako-opille ja yhteiskuntasopimukselle. Lukekaa sieltä, he viestittävät. Työ on jo tehty.
Lopulta Pekka Himanenkin päättää osallistua tarjouskilpailuun, koska hän tuntee pääministeri Kataisen henkilökohtaisesti ja on verkottunut erinomaisesti kansainväliseen tutkimus- ja julkkiskenttään. Hänen mukaansa tulevaisuuden menestystekijä on asiantuntijuuden verkottuminen ja optimistinen suhtautuminen menestykseen, jota edesautetaan poliittisin päätöksin
----
Ote valtioneuvoston kanslian tarjousten avaustilaisuuden pöytäkirjasta
"Kokous päätti yksimielisesti valita filosofi Pekka Himasen toteuttamaan tutkimuksen Suomen tulevaisuuden menestystekijöistä."
---
Tekijä haluaa kiittää Monty Pythonia, jonka hulvattoman hieno filosofien jalkapallo-ottelusketsi hänelle tulvahti mieleen lukiessani mediakommentteja ja vastaväitteitä liittyen tulevaisuusselonteon kilpailuttamiseen. Heureka! Mitäpä, jos filosofeja todellakin kilpailutettaisiin?
Monty Pythonin alkuperäissketsi alla.
Kommentit
Lähetä kommentti