Siirry pääsisältöön

Mihin katosivat suomalaiset puhelikioskit?

Selasin Englannin matkaltamme ottamiani valokuvia. Huomasin ottaneeni monia kuvia perinteisistä - ja uudemmistakin - englantilaisista puhelinkioskeista. Mieleeni muistui uutinen Norjasta vuodelta 2007: paikallinen museovirasto ja Telenor sopivat sadan jäljellä olleen puhelinkioskin suojelemisesta jälkipolville esimerkkinä 1900-luvun kaupunkikuvaan olennaisesti liittyneistä rakennuksista. Kioskit sijaitsivat eri puolilla Norjaa.

Olen näköjään kuvannut puhelinkioskeja aina jossain päin matkatessani. Puhelinkioskit, kuten postilaatikotkin, kuvastavat mielestäni hienolla tavalla sekä maiden viestintähistoriaa että niiden muotoiluperinnettä. Norjalaiset kioskit 1930-luvulta edustivat vallalla olevaa bauhausilaista fuktionalismin ideaa, kun englantilaiset 1920-luvun kioskit sulautuivat edwardiaaniseen arkkitehtuuriin ja sulautuivat väristään huolimatta hienosti katukuvaan. Berliinistä löytynyt DDR:n aikainen kioski ei heijasta pelkästään itä-eurooppalaisen muotoilua vaan tuo meille muistuman Nukku-Matin väripaletista. Italialaiset puolestaan luottavat moderniin tyyliin.

Suomessa puhelinkioskien kulttuurihistoriallista arvoa ei ole oivallettu. Ne ovat hävinneet katukuvasta 1920-luvun rustiikkisia puukioskeja lukuunottamatta. Klassiset yleisimmät 60-70 -luvun muotoilua heijastavat peltikioskit ovat päätyneet varsinais-suomalaisen maanviljelijän pellonreunaan ja kenties muutama on säilötty alueellisiin museoihin. Suomalainen museotoimi ei ole tajunnut norjalaisten tai englantilaisten tapaan sitä, että elävä historia vaikuttaa parhaiten keskuudessamme. Katukuvassa ympärillämme. Ei museoiden kokoelmissa. Norjassa kioskien ylläpitämisestä huolehtii Telenor, yksi maailman suurimpia puhelinyhtiöitä. Tekemällä näin, yhtiö ei vain kunnioita historiaansa vaan osoittaa yhteiskuntavastuuta.

Mutta mihin katosivat suomalaiset puhelinkioskit?
---
Päivitetty 11.1.2013
Elokuvaohjaaja Timo Koivusalo toteaa samaa Iltalehden artikkelissa, jossa hän kertoo haasteista Vuonna 1985 -elokuvan rekvisiitan hankkimisesta. "Tuotantotiimin vaikeimmaksi palaksi osoittautui puhelinkoppi.
- Metsästimme oikeanlaista puhelinkoppia aika kauan. Lopulta se löytyi jostain Porin suunnalta yksityiseltä henkilöltä, joka oli pelastanut sellaisen aikanaan puhelinyhdistykseltä."
Perinteinen englantilainen punainen puhelinkioski, K1, 1920-luvulta.

K1 Lontoon Sohossa.

Britannian kuvatuimmat K1:set löytyvät Westminsteriltä.

Englantilainen KX100 -kioski Cambridgessa. 1990-luku.

K1-kioskeja Cambridgen keskustassa.

DDR:n aikainen puhelinkioski Itä-Berliinissä.

Italialainen puhelinkioski Pisassa. 1990-luku.

Norjalainen "Riks" vuodelta 1932. Riksin suunnitteli arkkitehti Georg Fredrik Fasting.

Linkkejä:
Brittiläisistä puhelinkioskeista: http://en.wikipedia.org/wiki/Red_telephone_box
Norjalaisista puhelinkioskeista: http://no.wikipedia.org/wiki/Telefonkiosk
Iltalehti: Vuonna 85 -elokuva: Puhelinkoppi oli vaikein löytää.





Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi25. syyskuuta 2014 klo 17.23

    Suomen ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön vuonna 1912.[2][3] Matkapuhelimien yleistyttyä puhelinkioskien tarpeellisuus ja käytännöllisyys ovat laskeneet lähes kaikkialla, eikä niitä ole Suomessa käytössä enää lainkaan. Vuonna 2007 oli luovuttu jo lähes kaikista puhelinkioskeista, ja viimeisetkin purettiin vuonna 2009.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29...
2 kommenttia
Lue lisää »

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis...
1 kommentti
Lue lisää »

Martin helmet: Sotalaistenmäki

Martti on kaupunginosa, jossa eri aikakausien kerrostumat ja useat eri asumismuodot ovat edustettuina. Yksi mielialueistani kotikaupunginosassani on Sotalaistenmäki. Paikannimi ei ehkä kerro mitään suurimmalle osalle turkulaisistakaan, mutta jos kerron, että mäen lakea hallitsee upea klassismia edustava Martinkirkko , osaavat kaikki sijoittaa paikan kartalle. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Turku - keskiajan kaupunki (kaupunkinimistön historiaa) mukaan paikan erikoinen nimi juontaa Kaarinan Sotalaisten kylään. Kylän rajat ulottuivat aikanaan Aurajokeen saakka. Martinkirkon ympäristössä tästä muistuttavat paikannimet Sotalaistenmäki , Sotalaistenaukio ja Sotalaistenkatu . Kadunnimi (Såtalaisgatan) esiintyy jo vuoden 1837 asemakaavakartassa. Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Gunnar Wahlroosin * ja Totti Soran piirtämä kirkko edustaa tyylisuunnaltaan uusasiallista klassismia. Kyse...
Lähetä kommentti
Lue lisää »