Tältä se näyttää. Goudani, jonka Evira käski heittää roskiin jo kolme vuotta sitten.
Ostin Stockmann herkusta ison palan Goudaa vuoden 2010 alussa. Herkun etiketti kertoi, että juusto olisi syötävä helmikuun loppuun mennessä. Viimeinen käyttöpäivä. Juusto oli asiallisesti pakattu tuorekelmuun.
Kun kannoin juustoaarteeni kotiin, ensimmäinen asia, jonka tein oli heittää juustoa halveksiva tuorekelmu pois. Kelmu, jonka todennäköisesti suomalainen elintarvikelainsäädäntö juuston päälle määrää, on sen säilyvyyden kannalta pahin vihollinen. Toinen syy voi olla isojen kauppojen "kustannustehokkuus", jossa tuote pakataan halvimmalla mahdollisella tavalla. Mutta muovi tappaa juuston hyödyllisen bakteerikannan ja lopettaa sen kypsymisprosessin. Heitä muovi välittömästi pois. Kovajuusto säilyy oikeissa olosuhteissa vuosikaudet. Mutta sitä se ei tee muoviin pakattuna.
Ulkomailla ollessani ostan aina juustopaperia (vahamaista, hengittävää paperia, johon juuston voi kääriä) - tiedätkö muuten, mistä sitä voisi ostaa Suomessa? - ja piilotin biittini jääkaappini uumeniin. Silloin tällöin olen raottanut vahapaperia ja leikannut juustosta palasen veitsellä (unohda juustohöylä!) ja nauttinut goudasta, jollaista kaupoista ei saa. Tällöin kiitän ajatuksissani Norjan pomoani, jonka vuosikausia kellarissa kypsynyttä Goudaa sain illallisilla nauttia.
Kiitos, Evira ja suomalainen elintarvikelainsäädäntö. Goudani viimeinen käyttöpäivä oli säädöstenne mukaan tosiaankin 26.2.2010. Mikä menetys olisikaan ollut, jos olisin menetellyt säädöstenne mukaan ja heittänyt suolakiteiden pilkuttaman juustoni energiajätteeseen. Onneksi en heittänyt. Kilowatit ja nautinto, jonka se tarjoaa nyt myöhemmin on varmasti enemmän kuin se, minkä palaseni olisi tuottanut poltettuna.
Jätettä se ei ole vieläkään. Hyvät ystävät. Juusto on elävää ruokaa. Älkää tappako sitä tuorekelmuin, vaan vapauttakaa se ja käärikää juustonne paperiin. Säilökää, ja nauttikaa vuosien kuluessa kera ystävien. Näitä nautintoja et Eviran valvomista puodeista saa. Sinun on toimittava itse.
Ja oltava kärsivällinen.
Kirjoittaja kiittää norjalaista pomoaan, joka kulinaristina taisteli myös norjalaista elintarvikelainsäädäntöä vastaan ja maistatutti minulla herkkuja, joiden teoriassa olisi pitänyt viedä minut(kin) mullan alle.
 |
| Goudani, jonka Evira olisi halunnut heittää roskiin jo kolme vuotta sitten. |
Ostin Stockmann herkusta ison palan Goudaa vuoden 2010 alussa. Herkun etiketti kertoi, että juusto olisi syötävä helmikuun loppuun mennessä. Viimeinen käyttöpäivä. Juusto oli asiallisesti pakattu tuorekelmuun.
Kun kannoin juustoaarteeni kotiin, ensimmäinen asia, jonka tein oli heittää juustoa halveksiva tuorekelmu pois. Kelmu, jonka todennäköisesti suomalainen elintarvikelainsäädäntö juuston päälle määrää, on sen säilyvyyden kannalta pahin vihollinen. Toinen syy voi olla isojen kauppojen "kustannustehokkuus", jossa tuote pakataan halvimmalla mahdollisella tavalla. Mutta muovi tappaa juuston hyödyllisen bakteerikannan ja lopettaa sen kypsymisprosessin. Heitä muovi välittömästi pois. Kovajuusto säilyy oikeissa olosuhteissa vuosikaudet. Mutta sitä se ei tee muoviin pakattuna.
Ulkomailla ollessani ostan aina juustopaperia (vahamaista, hengittävää paperia, johon juuston voi kääriä) - tiedätkö muuten, mistä sitä voisi ostaa Suomessa? - ja piilotin biittini jääkaappini uumeniin. Silloin tällöin olen raottanut vahapaperia ja leikannut juustosta palasen veitsellä (unohda juustohöylä!) ja nauttinut goudasta, jollaista kaupoista ei saa. Tällöin kiitän ajatuksissani Norjan pomoani, jonka vuosikausia kellarissa kypsynyttä Goudaa sain illallisilla nauttia.
Kiitos, Evira ja suomalainen elintarvikelainsäädäntö. Goudani viimeinen käyttöpäivä oli säädöstenne mukaan tosiaankin 26.2.2010. Mikä menetys olisikaan ollut, jos olisin menetellyt säädöstenne mukaan ja heittänyt suolakiteiden pilkuttaman juustoni energiajätteeseen. Onneksi en heittänyt. Kilowatit ja nautinto, jonka se tarjoaa nyt myöhemmin on varmasti enemmän kuin se, minkä palaseni olisi tuottanut poltettuna.
Jätettä se ei ole vieläkään. Hyvät ystävät. Juusto on elävää ruokaa. Älkää tappako sitä tuorekelmuin, vaan vapauttakaa se ja käärikää juustonne paperiin. Säilökää, ja nauttikaa vuosien kuluessa kera ystävien. Näitä nautintoja et Eviran valvomista puodeista saa. Sinun on toimittava itse.
Ja oltava kärsivällinen.
Kirjoittaja kiittää norjalaista pomoaan, joka kulinaristina taisteli myös norjalaista elintarvikelainsäädäntöä vastaan ja maistatutti minulla herkkuja, joiden teoriassa olisi pitänyt viedä minut(kin) mullan alle.
Kommentit
Lähetä kommentti