Martin helmet: Sotalaistenmäki

Martti on kaupunginosa, jossa eri aikakausien kerrostumat ja useat eri asumismuodot ovat edustettuina. Yksi mielialueistani kotikaupunginosassani on Sotalaistenmäki. Paikannimi ei ehkä kerro mitään suurimmalle osalle turkulaisistakaan, mutta jos kerron, että mäen lakea hallitsee upea klassismia edustava Martinkirkko, osaavat kaikki sijoittaa paikan kartalle.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Turku - keskiajan kaupunki (kaupunkinimistön historiaa) mukaan paikan erikoinen nimi juontaa Kaarinan Sotalaisten kylään. Kylän rajat ulottuivat aikanaan Aurajokeen saakka. Martinkirkon ympäristössä tästä muistuttavat paikannimet Sotalaistenmäki, Sotalaistenaukio ja Sotalaistenkatu. Kadunnimi (Såtalaisgatan) esiintyy jo vuoden 1837 asemakaavakartassa.

Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Gunnar Wahlroosin* ja Totti Soran piirtämä kirkko edustaa tyylisuunnaltaan uusasiallista klassismia. Kyseistä tyylisuuntaa pidetään siirtymätyylisuuntana klassismista kohti funktionalismia. Kirkko tarvittiin, kun Turun tuomiokirkkoseurakunta jaettiin vuonna 1921 ja Martin seurakunta perustettiin. Kirkko valmistui Martti Lutherin syntymän 450 juhlavuonna 1933. Kirkon lähimmät rakennukset ovat myöskin vuonna 1933 valmistunut seurakuntatalo ja arkkitehti Aulis Blomstedtin Invaliditalo vuodelta 1951.

Sotalaistenmäen hienous on kuitenkin alue kokonaisuutena. 1950-luvun alussa rakennetut matalat kerrostalot kuparikoristeineen muodostavat tasapainoisen ja rauhallisen keitaan Huovinkadun, Temppelinkadun ja Asesepänkadun ympäristöön. Vaikka alue sijaitseekin vilkkaan Martinkadun vieressä, harva kuitenkaan lienee kulkenut jalkaisin talojen välissä. Rauhallinen vihreä keidas keskellä Marttia. Alue on säilynyt muuttumattomana 1950-luvulta saakka ja vierailu täällä on kuin aikamatka menneisyyteen.

Jos muuten tarvitset oveesi Martissa kaiverrettua kylttiä tai opastetta, niin talojen katveessa Huovinkadulla olevan kerrostalon päädyssä sijaitsee pieni sympaattinen kaivertamo. Mallejakin löytyy enemmän kuin kauppakeskusten avain- & kylttiliikkeissä. Parhaiten liikkeeseen pääsee jalkaisin Martinkadun puolelta. Lisäksi pyörät kannattaa tietysti huollattaa - tai ostaa - omasta pyöräliikkeestä. Kuinka monta kertaakaan olen käynyt korjauttamassa perheemme pyöriä Kevytpyörässä - ja ostamassa kaikki pyöräilyyn liittyvät tarvikkeet. Kivijakakaupat eivät pysy Martissa marketteihin menemällä tai nettiostoksin.

Itselläni on tapana vilkaista aika Martin kellotornin kellosta aika Stålarminkadulle tullessani. Kellot valmistuivat olympiavuodeksi 1952 ja siitä saakka ne ovat kuuluneet tiiviillä tavalla marttilaisten arkeen. Kuten kirkonkellotkin, joita monet viereisissä kerrostaloissa asuneet ovat saattaneet manata. Legendan mukaan Martinkirkon kellojen soitto on Turun ellei peräti Suomen pisimpiä.

Martinkirkko ja aikanaan Aurajoen rannalta purettu Sokeritehdas. Oma koti kuvassa aivan vasemmassa ylänurkassa. Kuva lienee otettu 1940-luvulla.

Martinkirkko ja seurakuntatalo heti valmistuttuaan vuonna 1933. Kellotaulun viisarit tulivat paikoillensa tosiaan vasta 1952. Kiitos tuntemattomana pysyttelevälle lukijalle kuvan lähettämisestä.

Sotalaistenmäki.

Martinkirkko

Martinkirkko

Martinkirkon kellotorni ja vuoden 1952 kello.

Tiilentekijänkatu. Martinkirkon kellotorni siintää keskellä olevan keltaisen marttilaistalon takaa.

* Olen törmännyt Wahlroosin ja Blomstedtin lähes päivittäin 1980- ja 1990-luvuilla. Jyväskylässä hän on tuttu Harjun portaistaan ja tamperelaisille puolestaan Piispantalostaan. Blomstedtin töitä ihailin päivittäin kävellessäni töihin Otaniemeen Tapiolan puistomaisemien halki. Joten Sotalaisten mäen talot ovat merkittävien arkkitehtien luomuksia.