Martin helmet: Sotalaistenmäki

Martti on kaupunginosa, jossa eri aikakausien kerrostumat ja useat eri asumismuodot ovat edustettuina. Yksi mielialueistani kotikaupunginosassani on Sotalaistenmäki. Paikannimi ei ehkä kerro mitään suurimmalle osalle turkulaisistakaan, mutta jos kerron, että mäen lakea hallitsee upea klassismia edustava Martinkirkko, osaavat kaikki sijoittaa paikan kartalle.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Turku - keskiajan kaupunki (kaupunkinimistön historiaa) mukaan paikan erikoinen nimi juontaa Kaarinan Sotalaisten kylään. Kylän rajat ulottuivat aikanaan Aurajokeen saakka. Martinkirkon ympäristössä tästä muistuttavat paikannimet Sotalaistenmäki, Sotalaistenaukio ja Sotalaistenkatu. Kadunnimi (Såtalaisgatan) esiintyy jo vuoden 1837 asemakaavakartassa.

Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Gunnar Wahlroosin* ja Totti Soran piirtämä kirkko edustaa tyylisuunnaltaan uusasiallista klassismia. Kyseistä tyylisuuntaa pidetään siirtymätyylisuuntana klassismista kohti funktionalismia. Kirkko tarvittiin, kun Turun tuomiokirkkoseurakunta jaettiin vuonna 1921 ja Martin seurakunta perustettiin. Kirkko valmistui Martti Lutherin syntymän 450 juhlavuonna 1933. Kirkon lähimmät rakennukset ovat myöskin vuonna 1933 valmistunut seurakuntatalo ja arkkitehti Aulis Blomstedtin Invaliditalo vuodelta 1951.

Sotalaistenmäen hienous on kuitenkin alue kokonaisuutena. 1950-luvun alussa rakennetut matalat kerrostalot kuparikoristeineen muodostavat tasapainoisen ja rauhallisen keitaan Huovinkadun, Temppelinkadun ja Asesepänkadun ympäristöön. Vaikka alue sijaitseekin vilkkaan Martinkadun vieressä, harva kuitenkaan lienee kulkenut jalkaisin talojen välissä. Rauhallinen vihreä keidas keskellä Marttia. Alue on säilynyt muuttumattomana 1950-luvulta saakka ja vierailu täällä on kuin aikamatka menneisyyteen.

Jos muuten tarvitset oveesi Martissa kaiverrettua kylttiä tai opastetta, niin talojen katveessa Huovinkadulla olevan kerrostalon päädyssä sijaitsee pieni sympaattinen kaivertamo. Mallejakin löytyy enemmän kuin kauppakeskusten avain- & kylttiliikkeissä. Parhaiten liikkeeseen pääsee jalkaisin Martinkadun puolelta. Lisäksi pyörät kannattaa tietysti huollattaa - tai ostaa - omasta pyöräliikkeestä. Kuinka monta kertaakaan olen käynyt korjauttamassa perheemme pyöriä Kevytpyörässä - ja ostamassa kaikki pyöräilyyn liittyvät tarvikkeet. Kivijakakaupat eivät pysy Martissa marketteihin menemällä tai nettiostoksin.

Itselläni on tapana vilkaista aika Martin kellotornin kellosta aika Stålarminkadulle tullessani. Kellot valmistuivat olympiavuodeksi 1952 ja siitä saakka ne ovat kuuluneet tiiviillä tavalla marttilaisten arkeen. Kuten kirkonkellotkin, joita monet viereisissä kerrostaloissa asuneet ovat saattaneet manata. Legendan mukaan Martinkirkon kellojen soitto on Turun ellei peräti Suomen pisimpiä.

Martinkirkko ja aikanaan Aurajoen rannalta purettu Sokeritehdas. Oma koti kuvassa aivan vasemmassa ylänurkassa. Kuva lienee otettu 1940-luvulla.

Martinkirkko ja seurakuntatalo heti valmistuttuaan vuonna 1933. Kellotaulun viisarit tulivat paikoillensa tosiaan vasta 1952. Kiitos tuntemattomana pysyttelevälle lukijalle kuvan lähettämisestä.

Sotalaistenmäki.

Martinkirkko

Martinkirkon kellotorni ja vuoden 1952 kello.

Tiilentekijänkatu. Martinkirkon kellotorni siintää keskellä olevan keltaisen marttilaistalon takaa.

* Olen törmännyt Wahlroosin ja Blomstedtin lähes päivittäin 1980- ja 1990-luvuilla. Jyväskylässä hän on tuttu Harjun portaistaan ja tamperelaisille puolestaan Piispantalostaan. Blomstedtin töitä ihailin päivittäin kävellessäni töihin Otaniemeen Tapiolan puistomaisemien halki. Joten Sotalaisten mäen talot ovat merkittävien arkkitehtien luomuksia.

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Lue lisää »

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Lue lisää »

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis

Lue lisää »

I write in margins

Hae tästä blogista