I write in margins

Tänään inspidoiduin marinadista, jonka tein porsaan lehtipihveille ennen paistamista. Tulos oli aivan fantastinen, joten kerrotaanpa tässä, mitä kaikkea marinadiin creasin. En mitannut ainesosia, joten ainesosien määrä on suuntaa-antava Oliiviöljyä ( Bertolli , Extra Virgin) Häränlihafondi punaviinillä ( Gustaf Bong ) - pieni loraus (kolmisen ruokalusikallista) HP-kastiketta - suunnilleen sama määrä kuin edellistä Poppamiehen Habanero (tulinen chilikastike) - kymmenkunta sheikkiä Pihvimausterouhe ( Ruoveden herkku , kuvassa) - runsaasti Myllysuolaa - vain pieni ripaus  Sekoitetaan ja siinä se on Tuloksena oli aivan ällistyttävän hyvä marinadi. Valmistukseen kului aikaa noin minuutti. Turun silakkamarkkinoilta ostamani Ruoveden herkun pihvimausteseos oli mainio löytö kaapin perukoilta. Se koostuu mustapippurista, paprikarouheesta, sinapinsiemenestä, korianterirouheesta, sipulirouheesta ja chiliroouheesta. Ilmeisesti sopivassa mittasuhteessa.

Juttelin tänään lounaalla kollegan kanssa suomalaisen television tarjonnasta. Puheenaiheina oli mm. tosi-tv -sarjojen ehtymätön virta sekä television lukuisat ruokaohjelmat. Hän kertoi jonkun laskeneen, että yhden päivän aikana pelkästään ruokaohjelmia tuli eri kanavilta reilut 20 kappaletta. Siitä tuli mieleeni, että ruokahan on myös yksi suosituimpia blogiaiheita. Kauniit kuvat ja hienosti tuunatut reseptit houkuttelevat lukijoita. Mitäpä, jos yhdistäisinkin - kun vbloggaus hurmoksen aallonharjalla nyt surffaan - videobloggauksen ruokablogeihin. Mitäpä jos hylkäisin hienot kuvat ja gourmeereseptit. Kertoisin kameran edessä ihan tavallisen suomalaisen miehen tavalliselle suomalaiselle perheelle tekemästä tavallisesta suomalaisesta ruoasta. Eikö wokkikin ole nykyisin suomalaista? Ei kikkailuita, ei hienostelua, ei sosiaalisen median jakoja. Paitsi tietysti tämä vkokkausvideo! Valmistin Intialais-kantonilaista vihanneswokkia Ruoan nimi määräytyi sen mukaan, mitä mausteita ...

Arvostan suuresti lihajalosteitanne. Makkarat, leikkeet ja muutkin tuotteenne ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Lisäaineettomuus tänä E-aikakautena on kiitettävä valinta ja kuluttajana ainakin minä suosin mahdollisimman puhdasta vaihtoehtoa. T änään kuitenkin onnistuitte tuotteellanne pilaamaan perheemme yhteisen illallisen. Lähikauppani sisäänostaja näyttää arvostavan lihatuotteita, jotka kelluvat marinadeissa. Itse en koskaan osta marinoitua lihaa. Ainoa marinoimaton lihatuote hyllyillä oli Viljaporsaan lihasuikale (yleensä vältän myös suikaloitua lihaa, ja syystä, kuten tulette myöhemmin lukemaan). Ostin kaksi pakettia ja lähdin tyytyväisenä kotiini valmistamaan illallista. Voisin sanoa olevani keskimääräistä parempi kokki. Ostamani liha oli ala-arvoista. Tuoteselosteen mukaan sisältö on 100%:sta viljaporsaanlihaa, mutta tänään ostamani oli vähintään 60%:sti syömäkelvotonta viljaporsaanjännettä ja muuta jätepalaa. Tästä johtuen makuakaan ei voinut juuri sanoa kehuttava...

Tietysti. Tämän olisi pitänyt kyllä olla Helmi numero 1! Martin olohuone, maailmanparannuspaikka, lehtienlukusali sekä keittiö, joka on viihdyttänyt, ruokkinut ja tarjonnut sielunvirkistystä marttilaisille vuodesta 1974 lähtien. Vuonna 1974 nykyinen omistajasuku osti nuorison bilepaikkana tunnetun Marttinex -baarin ja perusti paikalle ravintolan, jonka vertaista on Suomessa vaikea löytää toista. Kortteliravintola Hugo ja Pippurimylly Stålarminkadun ja Kuninkaankartanonkadun kulmassa Suomen kärvistellessä 1990-luvun alussa laman kourissa ja taivastellessa Säästöpankki-leirin nousua ja tuhoa, koitui tämä dramaattinen tilanne marttilaisten onnenpotkuksi vuonna 1993. Säästöpankin pannessa lapun luukulle Pippurimylly laajeni alakertaan ja kortteliravintola Hugo oli syntynyt. Turun hienoimpia ja aidoimpia korttelikapakoita, joissa voi aistia kaupunginosan tunnelman. Pippurimyllyn sisustus on ollut muuttumaton vuodesta 1974 Pippurimylly on tunnettu ruokalistastaan ja erityisesti Ta...

Tältä se näyttää. Goudani, jonka Evira käski heittää roskiin jo kolme vuotta sitten. Goudani, jonka Evira olisi halunnut heittää roskiin jo kolme vuotta sitten. Ostin Stockmann herkusta ison palan Goudaa vuoden 2010 alussa. Herkun etiketti kertoi, että juusto olisi syötävä helmikuun loppuun mennessä. Viimeinen käyttöpäivä. Juusto oli asiallisesti pakattu tuorekelmuun. Kun kannoin juustoaarteeni kotiin, ensimmäinen asia, jonka tein oli heittää juustoa halveksiva tuorekelmu pois. Kelmu, jonka todennäköisesti suomalainen elintarvikelainsäädäntö juuston päälle määrää, on sen säilyvyyden kannalta pahin vihollinen. Toinen syy voi olla isojen kauppojen "kustannustehokkuus", jossa tuote pakataan halvimmalla mahdollisella tavalla. Mutta muovi tappaa juuston hyödyllisen bakteerikannan ja lopettaa sen kypsymisprosessin. Heitä muovi välittömästi pois. Kovajuusto säilyy oikeissa olosuhteissa vuosikaudet. Mutta sitä se ei tee muoviin pakattuna. Ulkomailla ollessani ostan aina ju...