Siirry pääsisältöön

Martin helmet V: Kaiverruksia vuodesta 1968

Kävelin eilen kylttikaupoille. Johan tuohon oveen voisi vihdoin kyltinkin ruuvata. Sotalaistenmäen kerrostalojen kainalossa Martin seurakuntatalon katveesta löytyy pieni persoonallinen kylttikauppa ja -kaivertamo. Aito kivijalkakauppa. Sitä on lähes mahdoton huomata Martinkadulta ja moni vieressäkään asuva ei välttämättä ole kiinnittänyt siihen huomiota. Päätellen niistä kahdesta eläkeläisrouvasta, jotka pysähtyivät likkeen eteen hämmästelemään, että koskas tähän tällainen on tullut minun pelmahtaessani ovesta ulos. Vuonna 1968 teki mieleni tokaista.

Toki liike on ollut nykyisellä paikallaan kuutisen vuotta. Aiemmin se sijaitsi naapuritalossa, josta se alueen peruskorjauksen yhteydessä siirtyi uusiin myymälätiloihin. Omistaja vitsailikin, että nyt heillä on tässä liikekeskuksessa sekä tehdas että myymälä.

Ovi helähtää, kun avaat ulko-oven. Mutta et pääse pientä tuulikaappia pidemmälle, kun jäät hämmästelemään pieneen tilaan pystytettyä myyntinäyttelyä. Erilaisten ovikylttien määrä on hämmästyttävän suuri, kun sitä vertaa markettien pikasuutareiden kylttivalikoimaan. Tästä minäkin löysin omani.

Tuulikaapista liikkeeseen astuessa eteesi aukeaa pieni noin 20 neliömetrin liiketila, josta verkkokalvoille tulvahtavat ensimmäisenä seiniä täyttävät palkintopokaalit. Erilaisten palkintojen määrä on myös valtava. Huomaatkin nopeasti, että liikkeen valikoimat eivät rajoitu ovi- ja nimikyltteihin, vaan kyseessä on monipuolinen erilaisia kaiverruksia ja kyltityksiä asiakkailleen työstävä liike.

Kerron ikkunan edessä työpöytänsä edessä istuneelle omistajalle tulleeni kylttikaupoille. Että onhan tässä jo viisi vuotta Martissa asuttu. Nainen toteaa, että hyvähän se on näin tärkeää asiaa muutama vuosi miettiä. Täällä saa kaupanpäälle siis myös ystävällistä palvelua huumorilla höystettynä. Hyvä.

Valitsen kirjasintyypin. Mahtavaa, että vielä puhutaan kirjasimesta fonttien sijaan. Se tuo asiointiin eräänlaista arvokkuutta ja samalla muistan, ettei postilaatikossakaan ole nimeä. Niinpä samalla kyltti siihenkin. Mutta laatikkomalleja onkin useampaa sorttia ja lupaan mitata sen kotiin päästyäni ja toimittaa sähköpostitse. Kysyn, että löytävätkö ihmiset tänne perille ja kerron, että itse löysin paikan sattumalta kävellessäni alueella viime kesänä. Omistaja toteaa, että kyllä varmaan, koska he ovat paikalla toimineet jo vuodesta 1968.

Yrittäjäperheen pojalle, jollainen siis itse olen, on itsestäänselvää kannattaa pienempiä erikoisliikkeitä ja usein perheyrittäjien liikkeitä kasvottoman marketti- tai nettikaupan sijaan. Yleinen harhaluulo on, että joutuisit maksamaan enemmän asioidessasi pienissä kaupoissa, mutta mielestäni näin ei ole. Ja vaikka muutaman euron maksaisinkin, niin uskon kuitenkin, että paikallisia palveluita käyttämällä ylläpidät suhteessa enemmän yhteiskunnan hyvinvointia kuin suuryrityksiä tai ulkomaalaisia palveluita kuluttamalla. Protektionismia, voisi joku todeta. Minä sanon, että yrittäjä on naapurini.

Valitettavasti kuulun sanoineni ja varsinkin tekoineni vähemmistöön. Paljon on Martistakin vuosien aikana kivijalkojen liikkeitä hävinnyt. Thai-hieronta, erotiikkaliikkeet ja konttorit ovat vallanneet entisten kivijalkaliikkeiden toimitilat ja monet ovat jääneet tyhjiksi, kuten alueella kiertäessä voi helposti havaita. Stålarminkadun ja Martinkadun risteys lähellä Martin kukkakioskia on apea esimerkki tästä kehityskulusta.

Osittain tästä syystä Martin viidenneksi helmeksi oli helppo poimia marttilainen perheyritys, joka tänä vuonna viettää 45-vuotisjuhliaan palvelemalla ja kaivertamalla edelleen uusia kylttejä Martinmäen asukkaille - ja toki muillekin. Kuinkahan monta yhtä vanhaa tai vanhempaa liikettä Martissa on vielä toiminnassa?

Koristemetalli on talviaikaan avoinna arkisin kello 8 - 17, ja kesä-elokuussa maanantaisin kello 10 - 17 ja ti-to 8-17. 

Kirjoittaja ei tinkinyt tai pyytänyt alennusta tilaamastaan kyltistä tätä kirjoitusta vastaan.
Monelta paikalla asuvaltakin on jäänyt liike havaitsematta. Kuten liikkeen olemassaoloa päivitelleille mummoille astuttuani ovesta ulos.

Kuten näkyy, vierestä ei kulje autotietä eikä oven eteen voi pysäköidä. Martinkadun varresta ei kuitenkaan ole tähän kuin noin 40 metriä.



Liikkeen toimitilat kivijalassa Sotalaistenmäessä.

Vajaan neliömetrin suuruinen showroom käyttää jokaisen neliösenttimetrin hyväkseen. Persoonallinen entrée.
Nerokas käyntikortti. Sehän on minikyltti! Voisikohan tällaisia kaivertaa vaikkapa synttärilahjoiksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis