1787 rakennettu talo maantasalle - Turun rakennuslautakunnan vauhdikas aloitus

Läntinen Rantakatu 27. Purettava vuonna 1787 rakennettu osuus vasemmalla Herrainpolulla (oven oikealla puolella olevan vasemman valkoisen pystylaudan jälkeen). Talo sijaitsee Aurajoen rannalla aivan ydinkeskustassa.

Monelta saattoi jäädä huomaamatta viime keskiviikkona Turun Sanomissa julkaistu uutinen, jossa kerrottiin Läntinen Rantakatu 27:ssä olleen vuonna 1787 rakennetun vanhan [siipi]rakennuksen purkamisesta. Turun tuore rakennus- ja kaavoituslautakunta aloitti toimintansa railakkaasti ja hyväksyi taloyhtiön ehdotuksen Sergio's ravintolan siipirakennuksen purkamisesta. Kuvaavaa on, että Turun museotoimi ja naapuritaloyhtiö vastustivat rakennuksen purkamista.

Kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessani ilmaisin, Turun vanhat rakennukset ja historialliset kerrostumat olivat yksi keskeisiä vaikuttimia siihen, miksi valitsimme uudeksi kotikaupungiksemme Turun kahdeksan vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Valitettavasti kerta toisensa jälkeen varsinkin teknisen puolen päättäjät kallistuvat tuhoamaan kulttuuriperintöämme ja kallistuvat uudisrakentamisen puolelle.

Museokeskuksen kannan mukaan talon purkaminen vaikuttaisi dramaattisella tavalla kaupungin ydinkeskustassa  olevan historiallisen pihamiljöön tuhoutumiseen, siitäkin huolimatta, että kyseisestä siipirakennuksesta oli pätkäisty pala aikanaan 1950-luvulla. Myöskään naapureiden vastustavia kantoja ei huomioitu.

Kaupunkihistoria on yksi Turun vetovoimatekijöitä ja vahvuuksia suomalaiskaupunkien joukossa. Suomen mittakaavassa vanhojen rakennusten määrä on aivan poikkeuksellista. Suomalaisesta rakennuskannasta vain 5% on rakennettu ennen toista maailmansotaa. Mikä mahtaakaan olla ennen vuotta 1800 rakennettujen rakennusten osuus?

Onko turkulaisessa kunnallispolitiikassa valuvika? Aikanaan lautakunnissa yksittäiset lautamiehet pääsivät vaikuttamaan päätösten sisältöön. Politiikassa mukana olevien henkilöiden kommenteista on ollut pääteltävissä, että myös lautakuntien päätöksen olisivat yhä suuremmassa määrin ennaltapäätettyjä ja menisivät puoluekannan mukaan. Purkupäätöstä vastustivat tässä tapauksessa vihreät ja vasemmistoliittolaiset. Lautakunnat ovat olleet kuntalaisen ainoita oikeita vaikutuskanavia kunnalliseen poliittiseen päätöksentekoon asioiden ollessa vielä käsittelyvaiheessa. Onko tämä mahdollisuus nyt meiltä yksittäisiltä turkulaisilta viety pois?

Lohduttavaa asiassa on, että virkamiestenkin kanta vaihteli rakennusten arvon suhteen. Eli korostan, ettei ole "yhtenäistä rakennukset tuhoavaa päättäjäeliittiä". Näyttää ainoastaan siltä, että näkemysten painoarvo vaihtelee hallintokunnan painoarvon mukaan. Perinteisesti juuri rakennus- ja kavoitusvirkamiesten valta on Turussa ollut suuri.Turun Sanomien mukaan Asunto Oy Läntinen Rantakatu 27:n hallituksen puheenjohtajana toimii Rauno Puolimatka.

TS:n artikkelista puuttuivat valokuvat purettavasta kohteesta, niinpä kävin kuvaamassa purettavan kohteen. Jokainen voi kuvista päätellä, onko rakennus purkamisen arvoinen.

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistossa oli dokumenttiohjaaja Jouko Aaltosen dokumentti Taistelu Turusta, joka kuvasi elävästi ja surullisellakin tavalla vanhojen rakennusten hävittämistä Turusta. Vaikka ilmiö oli valtakunnallinen tunnetaan se edelleenkin nimellä Turun tauti. Leima, josta kaupunki ja kaupunkilaiset eivät tunnu pääsevän eroon - eikä ihmekään, kun purkupäätös toisensa jäljeen ilmoittaa itsestään paikallisen median sivuilla. Alleviivaan, että en usko, että 60-80 -lukujen kaltaista suhmurointia olisi mukana tässä tapauksessa, josta kirjoitan. Mutta uusi luku se silti on Turun arvorakennusten purun surullisessa historiassa.

Pihapiiri on mielestäni ainutlaatuinen 1800-luvun tiiviine kaupunkirakennelmineen. Purettava osuus on suoraan takana oleva vihreä rakennuksen osa.

Herrainpolun purettava osuus.

Herrainkatu kuvattuna Aurajoelle päin. Taustalla Turun kaupunginteatteri.

Kuva Turun Sanomien viimeviikkoisesta artikkelista.