Ovatko turkulaiset sokeita, millaisen kulttuurihistoriallisen aarteen he omaavat vanhoissa puutaloissaan? Talovanhus toisensa jälkeen uhkaa väistyä kerrostalokolossien alta. Sininen talo, Ratakadun talot, Torinkulman talot ja nyt Eerikinkadun ja Koulukadun kulmauksen 1800-luvun lopulla rakennetut hienot puutalovanhukset.
Sylttytehtaat johtavat jälleen Turun kaavoitusvirastoon, joka vähät välittää historiastaan ja taitaa tulkita perustuslaillista omaisuuden suojaa sillä, että omistajalla ei ole velvollisuutta korjata vanhaa, vaan rakentaa tilalle uutta. Kaavoittaja perustelee purkupäätöstään sillä, että matalien puutalojen jyrääminen ja 8-9 kerroksisen kerrostalon rakentaminen yhdenmukaistaisi kaupunkikuvaa.
Itselle rikas kaupunkikuva merkitsee historiallisia kerrostumia. Historiaa ja uutta rinta rinnan. Ei "yhdenmukaisuutta". Luulin, että DDR:läinen kaupunkisuunnittelu olisi jo menneisyyttä. Muttei täällä meillä Turussa.
Yksi tärkeimpiä syitä Turkuun muuttamisellemme oli kaunis kaupunki. Asuimme Norjassa ja opimme arvostamaan vanhaa kaupunkirakentamista ja maassa säilytettyjä puutaloja. Kaupunkien keskustoistakin löytyi toinen toistaan kauniimpia taloja. Ne ovat Bergenin, Stavangerin ja Trondheimin vetovoimatekijöitä. Yhtenäinen kaupunkikuva ei noihin upeisiin kaupunkeihin toisi lisää matkailijoita. Nyt asumme Turussa kauniilla Martin puutaloalueella vuonna 1923 rakennetussa perinteisessä turkulaisessa rivitalossa. Täällä me asukkaat ja yhteisö olemme ylpeitä ympäristössämme ja se näkyy myös ihmisten yhteisöllisyydessä. Samaa ylpeyttä soisi turkulaisten laajemminkin tuntevan puutaloistaan.
Kuvaavaa on, että Turun kaavoituspuolen virkamiehet pitävät taloja purkamisen arvoisina, toisin kuin museoväki. Norjassa vanha rakennus tuo omistajilleen vastuun. Niitä pitää ylläpitää ja korjauttaa - perustetta "korjaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa" ei ole olemassa. Siksi vanhat rakennukset ovatkin hyvissä kuosissa; huonoon kuntoon päässeen rakennuksen restaurointi on huomattavasti tyyriimpää.
TS:n artikkeli asiasta.
Sylttytehtaat johtavat jälleen Turun kaavoitusvirastoon, joka vähät välittää historiastaan ja taitaa tulkita perustuslaillista omaisuuden suojaa sillä, että omistajalla ei ole velvollisuutta korjata vanhaa, vaan rakentaa tilalle uutta. Kaavoittaja perustelee purkupäätöstään sillä, että matalien puutalojen jyrääminen ja 8-9 kerroksisen kerrostalon rakentaminen yhdenmukaistaisi kaupunkikuvaa.
Itselle rikas kaupunkikuva merkitsee historiallisia kerrostumia. Historiaa ja uutta rinta rinnan. Ei "yhdenmukaisuutta". Luulin, että DDR:läinen kaupunkisuunnittelu olisi jo menneisyyttä. Muttei täällä meillä Turussa.
Yksi tärkeimpiä syitä Turkuun muuttamisellemme oli kaunis kaupunki. Asuimme Norjassa ja opimme arvostamaan vanhaa kaupunkirakentamista ja maassa säilytettyjä puutaloja. Kaupunkien keskustoistakin löytyi toinen toistaan kauniimpia taloja. Ne ovat Bergenin, Stavangerin ja Trondheimin vetovoimatekijöitä. Yhtenäinen kaupunkikuva ei noihin upeisiin kaupunkeihin toisi lisää matkailijoita. Nyt asumme Turussa kauniilla Martin puutaloalueella vuonna 1923 rakennetussa perinteisessä turkulaisessa rivitalossa. Täällä me asukkaat ja yhteisö olemme ylpeitä ympäristössämme ja se näkyy myös ihmisten yhteisöllisyydessä. Samaa ylpeyttä soisi turkulaisten laajemminkin tuntevan puutaloistaan.
Kuvaavaa on, että Turun kaavoituspuolen virkamiehet pitävät taloja purkamisen arvoisina, toisin kuin museoväki. Norjassa vanha rakennus tuo omistajilleen vastuun. Niitä pitää ylläpitää ja korjauttaa - perustetta "korjaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa" ei ole olemassa. Siksi vanhat rakennukset ovatkin hyvissä kuosissa; huonoon kuntoon päässeen rakennuksen restaurointi on huomattavasti tyyriimpää.
TS:n artikkeli asiasta.
Tuorein purku-uhan alainen talo Turussa. Kuva: TS |
Turussa on hienoja puutaloja. Niistä pitäisi olla ylpeämpi! |
Ihailen norjalaista talojen säilytyspolitiikkaa. Kuva Køpmannsgatanilta Trondheimista. Lisää kuvia Trondheimin taloista: http://www.flickr.com/photos/jroxa/sets/72157594355235874/ |
Kommentit
Lähetä kommentti