Siirry pääsisältöön

Ovatko turkulaiset sokeita?!

Ovatko turkulaiset sokeita, millaisen kulttuurihistoriallisen aarteen he omaavat vanhoissa puutaloissaan? Talovanhus toisensa jälkeen uhkaa väistyä kerrostalokolossien alta. Sininen talo, Ratakadun talot, Torinkulman talot ja nyt Eerikinkadun ja Koulukadun kulmauksen 1800-luvun lopulla rakennetut hienot puutalovanhukset.

Sylttytehtaat johtavat jälleen Turun kaavoitusvirastoon, joka vähät välittää historiastaan ja taitaa tulkita perustuslaillista omaisuuden suojaa sillä, että omistajalla ei ole velvollisuutta korjata vanhaa, vaan rakentaa tilalle uutta. Kaavoittaja perustelee purkupäätöstään sillä, että matalien puutalojen jyrääminen ja 8-9 kerroksisen kerrostalon rakentaminen yhdenmukaistaisi kaupunkikuvaa.

Itselle rikas kaupunkikuva merkitsee historiallisia kerrostumia. Historiaa ja uutta rinta rinnan. Ei "yhdenmukaisuutta". Luulin, että DDR:läinen kaupunkisuunnittelu olisi jo menneisyyttä. Muttei täällä meillä Turussa.

Yksi tärkeimpiä syitä Turkuun muuttamisellemme oli kaunis kaupunki. Asuimme Norjassa ja opimme arvostamaan vanhaa kaupunkirakentamista ja maassa säilytettyjä puutaloja. Kaupunkien keskustoistakin löytyi toinen toistaan kauniimpia taloja. Ne ovat Bergenin, Stavangerin ja Trondheimin vetovoimatekijöitä. Yhtenäinen kaupunkikuva ei noihin upeisiin kaupunkeihin toisi lisää matkailijoita. Nyt asumme Turussa kauniilla Martin puutaloalueella vuonna 1923 rakennetussa perinteisessä turkulaisessa rivitalossa. Täällä me asukkaat ja yhteisö olemme ylpeitä ympäristössämme ja se näkyy myös ihmisten yhteisöllisyydessä. Samaa ylpeyttä soisi turkulaisten laajemminkin tuntevan puutaloistaan.

Kuvaavaa on, että Turun kaavoituspuolen virkamiehet pitävät taloja purkamisen arvoisina, toisin kuin museoväki. Norjassa vanha rakennus tuo omistajilleen vastuun. Niitä pitää ylläpitää ja korjauttaa - perustetta "korjaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa" ei ole olemassa. Siksi vanhat rakennukset ovatkin hyvissä kuosissa; huonoon kuntoon päässeen rakennuksen restaurointi on huomattavasti tyyriimpää.

TS:n artikkeli asiasta.

Tuorein purku-uhan alainen talo Turussa. Kuva: TS
Turussa on hienoja puutaloja. Niistä pitäisi olla ylpeämpi!
Ihailen norjalaista talojen säilytyspolitiikkaa. Kuva Køpmannsgatanilta Trondheimista. Lisää kuvia Trondheimin taloista: http://www.flickr.com/photos/jroxa/sets/72157594355235874/

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis