Siirry pääsisältöön

Martti is State of Mind

Asun Martin kaupunginosassa Turussa. Tänään puutaloalueella kävellessäni ajattelin [jälleen kerran], että tämä on hieno paikka. Oli lottovoitto, että päädyimme paluumuuttajina Norjasta tähän kaupunginosaan.

Täällä on tekemisen meininki. Kaupunki lakkautti Martin sivukirjaston vuonna 2009. Sen sijaan, että marttilaiset olisivat käpristyneet kuoreensa ja surkutelleet kohtaloaan, kaupunginosa-aktiivit perustivat Kulttuuriolohuone Martin. Kaupunginosalaisten omasta kirjastosta löytyy tänä päivänä lainattavaksi noin 17.000 nidettä. Lisäksi olohuoneessa järjestetään paljon mielenkiintoista toimintaa, taidenäyttelyitä, runoiltoja, keikkoja ja paljon muuta.

Martin sydän, ainakin itselleni, on vuonna 1974 perustettu Pippurimylly ja ennenkaikkea sen myöhäisempi laajennusosa, kortteliravintola Hugo (1993 alkaen). Toisinkuin eräs keskustassa oleva tunnettu pitseria sitkeästi väittää, Turun ensimmäinen pizza tarjottiin Pippurimyllyn avajaispäivänä 18.7.1972. Tämä tehnee paikasta todennäköisesti pisimpään yhä ruokalistallaan pitsaa tarjoavan suomalaisravintolan. Mutta minä en mene Pippurimyllyyn pitsalle, minä menen sinne pihville.

Hugon palvelukulttuuri saattaa herättää siellä piipahtavien uusien asiakkaiden mielessä jopa pelonsekaista kunnioitusta*. Kanta-asiakkaat rakastavat ystävällismielistä piikittelyä, mutta paikassa ensimmäistä kertaa vierailevalle tämä  saattaa olla outoa (ks. esimerkki tästä alla). Mutta tämä kuuluu asiaan. Minulla on ollut ilo keskiviikon visailuiltoina - ja joinain muinakin iltoina - tutustua ja ystävystyä tässä paikassa monen hienon marttilaisen kanssa ja tätä palvelutapaa en vaihtaisi kasvottomaan "ole hyvä, kiitos"-tyyppiseen jargoniaan.

Hugo arvostaa asiakkaitaan. Ohjelmalliset lauluillat, visailuillat ja monet muut toiminnot vetävät kortteliravintolan pullolleen asiakkaita, joista monet ovat henkilökunnalle tuttuja etunimeltään. Onpa eräällä kanta-asiakkaalla, jopa oma kassakonenappinsa päivän ruokailulaskujaan varten. Hugo oli legendaarisen runoilija ja rock-lyyrikon Jarkko Laineen kantapaikka. Sieltä hän saapui monet kerrat taksilla vastapäätämme olevaan kotiinsa. Runoilijan arvoon kuuluu ajaa taksilla, vaikka matka olisi kuinka lyhyt.

Martti ei ole naapurusto, kaupunginosa. Me olemme yhteisö. Martti on ajattelutapa. Meitä on noin 4500 ja meihin haluaa kuulua moni naapurikaupunginosamme. Tosiasiassa Martin Lutherin mukaan nimensä saanut kaupunginosa on Turun pienimpiä (lähde Wikipedia). Martti on kaupunginosa, jonka rajat venyvät isommiksi asunnonvälittäjien ilmoituksissa. Martin neliönmuotoisen alueen rajaavat: Itäinen rantakatu - Tervahovinkatu - Kupittaankatu ja Betaniankatu (kartta alla).

Martin sydämessä asuvat kertovat usein asuvansa Martinmäessä.

Päivitys 21.1.2013. Muualla asuvat pitävät turkulaisia sisäänlämpiävinä ja uskovat, että alkuperäisiin turkulaisiin on vaikea ellei jopa mahdoton tutustua. En tiedä miten muualla, mutta tämä ei ainakaan koske marttilaisia. Marttilainen on ylpeä alueestaan ja on otettu siitä, että myös junan- tai tapauksessani laivantuomat ovat valinneet kaupunginosan asuinpaikakseen. Minulla on ollut ilo tutustua ja ystävystyä moneen paljasjalkaiseen marttilaiseen, jotka ovat ottaneet meidät uusmarttilaiset sydämellisesti vastaan.

*Hugon erikoisesta, mutta kanta-asiakkaiden rakastamasta, piikittelystä tänään kuultu replikointi:
Kolme naista saapuu ulkoa ja jää baaritiskin ääreen arvioimaan hyllyiltä löytyvää juomavalikoimaa. Baarimikko antaa heidän katsoa aikansa, kunnes toteaa ystävällisesti naljaillen: - saisiko rouville olla jotain vai tulitteko vain katsomaan?

Kirjoituksen inspiraationa toimi eilinen SM-pubivisailumatka hienojen marttilaisten miesten seurassa, tänään Hugossa ohimennen tapaamani ystävä sekä löytämäni kartta vuodelta 1922, jossa Kaarinan raja kulki talomme edestä kulkevalla Kupittaankadulla. Missä Martin raja siis kulkikaan.


Talvinen kotipihamme tukevasti Martin puolella Vähä-Heikkilän ja V:n (viidennen kaupunginosan, Itärannan) rajalla.

Marttia rajaava Tervahovinkatu. Vasemmalla puolella V-kaupunginosa, oikealla Martti. Veikkaan kuitenkin, että 99% vasemmalla puolella asuvista kuvittelee asuvansa Martissa.

Hugon henkilökunnan huumori levisi ottamani kuvan kautta ainakin 62.000:n jaon kautta sosiaalisessa mediassa.

Stålarminkatu, Martti. Vasemmalla näkyvissä taloissa asuu mm. Marttiin viehtynyt Kauko Röyhkä.

Mestarinkatu. Jälkipolville säilytetty - ja toivottavasti näin myös pysyvä - esimerkki Martin puutaloaluetta halkovista mukulakivikaduista. Martin puutaloalue muodostui 1920-luvulla.

Mestarinkadulta Martinkadulle päin. Martin sydämessä.

Marttilaistalojen sisäpihat ovat vihreitä keitaita keskustan tuntumassa. 


Jarkko Laineen puistikko. Hugon kanssa samassa korttelissa. Sähkökaappiin taiteiltu runoilijan nuoruuden muotokuva. 

Förillä pääsee Marttiin. Tässä muukalaiset ovat kuitenkin poistumasta Martista. Föri  liikennöi Aurajoessa Martin rajana toimivan Tervahovinkadun alapäässä,

Martinkatu. Taustalla upeat Martinmäen 1952-54 rakennetut kerrostalot Betaniankadulla. Nämä kymmenen seitsemänkerroksista kerrostaloa olivat Turun ensimmäinen aluerakennuskohde (lähde Tuija Aarnio: Aravarakentamista Turussa).

Poetryslam runonlausuntailta Hugossa heti jääkiekko-ottelun jälkeen. Tuomaristo keskittyy  arvioimaan runoilijoiden esityksiä kuvassa oikealla.

Marttia erottava "Berliininmuuri", Stålarminkadun suojatie, Hugon ja Kulmabaarin välissä. Kuva otettu Hugosta kohti Kuninkaankartanonkatua.

Lähemmäksi ei ranskalaishenkistä bistro-tunnelmaa pääse Suomessa missään muualla kuin vuonna 1974 perustetussa Pippurimyllyssä. Bonuksena vielä erinomaisesti valmistettu ruoka ja Turun parhaat pihvit. Täällä tarjottiin Turun ensimmäinen pitsa. Toisin kuin usein väitetään. Ja paikan "Talon pihvi" on klassikko, jota on tarjoiltu avajaisistaan lähtien. Pihvin pippurikastike on kerrassaan mainio. Viimeksi tämä todettiin ystävieni kanssa viime perjantaina (18.1.2013). Tunnelman luovat aidot kulttuurista ajankuvaa heijastelevat teatteri- ja taidenäyttelyilmoitukset vuosien varrelta.
Turku vuonna 1922. Turun ja Kaarinan raja kulki Kupittaankadulla. Meistä (keltainen ympyrä) tien toisella puolella.

Ja tässä Martin oikeat rajat - toki henkisesti marttilainen voi asua hieman näiden rajojen ulkopuolellakin: Itäinen Rantakatu - Tervahovinkatu - Kupittaankatu - Betaniankatu.

Kommentit

  1. Hei Jarmo,

    Hieno kirjoitus (+ kuvat) hienosta kaupunginosasta, joka tuli allekirjoittaneelle tutuksi 1960-70-luvun norssilaisena. Mutta tarkennuksena Turun ja Kaarinan välinen raja meni ennemmin Myllymäentietä kuin Kupittaankatua pitkin. Tielinjauksen kaartuessa kunnanraja jatkoi suoraan kulkien suurin piirtein nykyisen osuuspankkirakennuksen "takapihalta".

    Terv. Matti-kollega

    Lähde: www.lounaispaikka.fi --> Taustakartat ja raja-aineistot --> Raja-aineistot --> Turun historialliset kunta- ja osakuntaliitokset

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis