Törmäsin tänään hienoon ulkomainokseen, jonka viestin soisi menevän perille kaikille meille vanhemmille. Olen törmännyt fiksuihin ihmisiin, jotka avoimesti kertovat ostavansa viinaksia perheensä nuorimmille "koska saavathan he alkoholinsa ostettua muutakin kautta" tai kertovat, että varhaisteini saa maistella vaikkapa kuohuviiniä perhejuhlissa.
Olipa kyse duunarista, toimistotyöläisestä, opettajasta tai jopa sosiaalialalla työskentelevästä, näyttää siltä, että monien mielestä on ihan OK, että alaikäinen saa maistella alkoholia perhejuhlissa tai teini saa mukaansa mäyräkoiran lähtiessään ulos kavereidensa kanssa. En ole julkisesti arvostellut tuttaviani, jotka näin tekevät - tosin olen maininnut, etten itse tekisi koskaan näin. Alkoholiin, olivatpa ne sitten mietoja tai väkeviä, ehtii kyllä tutustua täysi-ikäisenäkin.
Vanhempainliiton kampanja "Asuuko perheessäsi viinatrokari" on tervetullut ravistamaan sitä välinpitämättömyyttä, mikä täällä Suomessa näyttää olevan voimassaolevaa lainsäädäntöä kohtaan. Ero esimerkiksi Norjaan nähden on valtava. Suurimmalle osalla norjalaisille ei tulisi mieleenkään ostaa lapselleen viinaksia viikonlopun rientoihin. Kavereiden kanssa voi viettää aikaa selvinkin päin. Valitettavasti Suomessa tilanne näyttää olevan päinvastoin. Vanhempaa, joka ei tarjoa lapsilleen alkoholimaistiaisia tai osta pussikaljaa, pidetään jotenkin outona. Normista poikkeavana.
Suomen laki on kuitenkin yksiselitteinen. Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rangaistava teko. Kuinka tällainen lakia rikkova vanhempi voi vaatia lapseltaan lakien ja säädösten noudattamista toisissa tilanteissa, jos itse katsoo voivansa rikkoa lakia, koska suomalainen "alkoholikulttuuri ylläpitää tabuja". Kaksinaismoralismia. - Ja millä oikeudella joku katsoo voivansa asettua lainsäädännön yläpuolelle?
Yleisradio uutisoi 23.1.2013, että epävarmuus ajaa usein vanhemmat ostamaan alkoholia nuorukaiselleen. Vanhemmat pelkäävät nuoren jäävän yksin kaveripiirissä, mikäli hekin eivät osallistu alkoholinostotalkoisiin. Vanhemman tärkein tehtävä on kuitenkin asettaa rajoja lapselleen - ja sitä lapsemmekin odottavat meiltä. Samaan aikaan pussikaljaakin ostaneet vanhemmat päivittelevät kapakoita, jotka päästävät alaikäisiä sisään. Kaksinaismoralismia.
Monet vanhemmat haluavat ja kertovat olevansa lastensa frendejä. Siihen näyttää kuuluvan kasvatuksellisten ristiriitojen välttäminen ja rajojen puuttuminen. Hankalilta riidoilta vältytään, kun annetaan nuorelle periksi - ja luullaan, että ne muutkin.
Viinanjuonnin ehtii aloittaa myöhemminkin. Mitä se kertoo meistä vanhempina, jos emme osaa tässäkään asiassa laittaa rajoja lapsillemme - vanhemmuus tuo mukanaan vastuun, joka jatkuu syntymästä vielä pitkälle nuoreen aikuisuuteen saakka.
Kirjoittaja uskoo alkoholilakiin ja ei ole ostannut alaikäisille alkoholijuomia. Eikä ole tarjonnut maistiaisia alaikäisille lapsille tai nuorille perhejuhlissakaan.
Vanheimpainliiton kampanja niitä isiä ja äitejä vastaan, jotka osoittavat rakkautta lapsilleen ostamalla heille alkoholia. Sitäkö on nykyvanhemmuus? |
Olipa kyse duunarista, toimistotyöläisestä, opettajasta tai jopa sosiaalialalla työskentelevästä, näyttää siltä, että monien mielestä on ihan OK, että alaikäinen saa maistella alkoholia perhejuhlissa tai teini saa mukaansa mäyräkoiran lähtiessään ulos kavereidensa kanssa. En ole julkisesti arvostellut tuttaviani, jotka näin tekevät - tosin olen maininnut, etten itse tekisi koskaan näin. Alkoholiin, olivatpa ne sitten mietoja tai väkeviä, ehtii kyllä tutustua täysi-ikäisenäkin.
Vanhempainliiton kampanja "Asuuko perheessäsi viinatrokari" on tervetullut ravistamaan sitä välinpitämättömyyttä, mikä täällä Suomessa näyttää olevan voimassaolevaa lainsäädäntöä kohtaan. Ero esimerkiksi Norjaan nähden on valtava. Suurimmalle osalla norjalaisille ei tulisi mieleenkään ostaa lapselleen viinaksia viikonlopun rientoihin. Kavereiden kanssa voi viettää aikaa selvinkin päin. Valitettavasti Suomessa tilanne näyttää olevan päinvastoin. Vanhempaa, joka ei tarjoa lapsilleen alkoholimaistiaisia tai osta pussikaljaa, pidetään jotenkin outona. Normista poikkeavana.
Suomen laki on kuitenkin yksiselitteinen. Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rangaistava teko. Kuinka tällainen lakia rikkova vanhempi voi vaatia lapseltaan lakien ja säädösten noudattamista toisissa tilanteissa, jos itse katsoo voivansa rikkoa lakia, koska suomalainen "alkoholikulttuuri ylläpitää tabuja". Kaksinaismoralismia. - Ja millä oikeudella joku katsoo voivansa asettua lainsäädännön yläpuolelle?
Yleisradio uutisoi 23.1.2013, että epävarmuus ajaa usein vanhemmat ostamaan alkoholia nuorukaiselleen. Vanhemmat pelkäävät nuoren jäävän yksin kaveripiirissä, mikäli hekin eivät osallistu alkoholinostotalkoisiin. Vanhemman tärkein tehtävä on kuitenkin asettaa rajoja lapselleen - ja sitä lapsemmekin odottavat meiltä. Samaan aikaan pussikaljaakin ostaneet vanhemmat päivittelevät kapakoita, jotka päästävät alaikäisiä sisään. Kaksinaismoralismia.
Monet vanhemmat haluavat ja kertovat olevansa lastensa frendejä. Siihen näyttää kuuluvan kasvatuksellisten ristiriitojen välttäminen ja rajojen puuttuminen. Hankalilta riidoilta vältytään, kun annetaan nuorelle periksi - ja luullaan, että ne muutkin.
Viinanjuonnin ehtii aloittaa myöhemminkin. Mitä se kertoo meistä vanhempina, jos emme osaa tässäkään asiassa laittaa rajoja lapsillemme - vanhemmuus tuo mukanaan vastuun, joka jatkuu syntymästä vielä pitkälle nuoreen aikuisuuteen saakka.
Kirjoittaja uskoo alkoholilakiin ja ei ole ostannut alaikäisille alkoholijuomia. Eikä ole tarjonnut maistiaisia alaikäisille lapsille tai nuorille perhejuhlissakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti