Trokaatko viinaa alaikäiselle?

Törmäsin tänään hienoon ulkomainokseen, jonka viestin soisi menevän perille kaikille meille vanhemmille. Olen törmännyt fiksuihin ihmisiin, jotka avoimesti kertovat ostavansa viinaksia perheensä nuorimmille "koska saavathan he alkoholinsa ostettua muutakin kautta" tai kertovat, että varhaisteini saa maistella vaikkapa kuohuviiniä perhejuhlissa.

Vanheimpainliiton kampanja niitä isiä ja äitejä vastaan, jotka osoittavat rakkautta lapsilleen ostamalla heille alkoholia. Sitäkö on nykyvanhemmuus?

Olipa kyse duunarista, toimistotyöläisestä, opettajasta tai jopa sosiaalialalla työskentelevästä, näyttää siltä, että monien mielestä on ihan OK, että alaikäinen saa maistella alkoholia perhejuhlissa tai teini saa mukaansa mäyräkoiran lähtiessään ulos kavereidensa kanssa. En ole julkisesti arvostellut tuttaviani, jotka näin tekevät - tosin olen maininnut, etten itse tekisi koskaan näin. Alkoholiin, olivatpa ne sitten mietoja tai väkeviä, ehtii kyllä tutustua täysi-ikäisenäkin.

Vanhempainliiton kampanja "Asuuko perheessäsi viinatrokari" on tervetullut ravistamaan sitä välinpitämättömyyttä, mikä täällä Suomessa näyttää olevan voimassaolevaa lainsäädäntöä kohtaan. Ero esimerkiksi Norjaan nähden on valtava. Suurimmalle osalla norjalaisille ei tulisi mieleenkään ostaa lapselleen viinaksia viikonlopun rientoihin. Kavereiden kanssa voi viettää aikaa selvinkin päin. Valitettavasti Suomessa tilanne näyttää olevan päinvastoin. Vanhempaa, joka ei tarjoa lapsilleen alkoholimaistiaisia tai osta pussikaljaa, pidetään jotenkin outona. Normista poikkeavana.

Suomen laki on kuitenkin yksiselitteinen. Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rangaistava teko. Kuinka tällainen lakia rikkova vanhempi voi vaatia lapseltaan lakien ja säädösten noudattamista toisissa tilanteissa, jos itse katsoo voivansa rikkoa lakia, koska suomalainen "alkoholikulttuuri ylläpitää tabuja". Kaksinaismoralismia. - Ja millä oikeudella joku katsoo voivansa asettua lainsäädännön yläpuolelle?

Yleisradio uutisoi 23.1.2013, että epävarmuus ajaa usein vanhemmat ostamaan alkoholia nuorukaiselleen. Vanhemmat pelkäävät nuoren jäävän yksin kaveripiirissä, mikäli hekin eivät osallistu alkoholinostotalkoisiin. Vanhemman tärkein tehtävä on kuitenkin asettaa rajoja lapselleen - ja sitä lapsemmekin odottavat meiltä. Samaan aikaan pussikaljaakin ostaneet vanhemmat päivittelevät kapakoita, jotka päästävät alaikäisiä sisään. Kaksinaismoralismia.

Monet vanhemmat haluavat ja kertovat olevansa lastensa frendejä. Siihen näyttää kuuluvan kasvatuksellisten ristiriitojen välttäminen ja rajojen puuttuminen. Hankalilta riidoilta vältytään, kun annetaan nuorelle periksi - ja luullaan, että ne muutkin.

Viinanjuonnin ehtii aloittaa myöhemminkin. Mitä se kertoo meistä vanhempina, jos emme osaa tässäkään asiassa laittaa rajoja lapsillemme - vanhemmuus tuo mukanaan vastuun, joka jatkuu syntymästä vielä pitkälle nuoreen aikuisuuteen saakka.

Kirjoittaja uskoo alkoholilakiin ja ei ole ostannut alaikäisille alkoholijuomia. Eikä ole tarjonnut maistiaisia alaikäisille lapsille tai nuorille perhejuhlissakaan.

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Lue lisää »

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Lue lisää »

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis

Lue lisää »

I write in margins

Hae tästä blogista