1473 jakoa myöhemmin jyväskyläläisen Anni-nallen pieni omistaja sai kuulla Jyväskylän Asemakadulle pudonneen pehmolelunsa olevan turvassa. Onneksi pehmolelussa oli nimi - ja siitä alkoi seikkailu, jota harvat nallet kokevat.
Etsintäkuulutus kuva jatkaa jakamistaan, vaikka Aura on löytynyt. Jakoja oli (keskiviikko klo 14:40) 1785 kappaletta. Tosin uusissa jaoissa lukee nyt, että nallukka löysi kotiinsa. Tätä blogisivuakin ovat ihmiset ladanneet yli 4400 kertaa.
Sen onnellinen loppu oli sosiaalisessa mediassa olevien välittävien ihmisten ansiota. Niiden, jotka pystyivät asennoitumaan rakkaan lelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan. Tämä kirjoitus on oodi sosiaalisessa mediassa ilmenevälle sosiaaliselle pääomalle.
Anni-nalle meni hänet löytäneen sedän mukana Hotelli Alexandraan ja lähetti ensimmäisen kuvaviestin, jossa kertoi kaipaavansa emäntäänsä kovasti ja pyysi, että kuvaa hänestä välitettäisiin eteenpäin. Kuvaviesti lähtikin leviämään viraalisesti ja vajaata kahta vuorokautta myöhemmin minuun otettiin yhteyttä. Aura oli löytynyt ja nalle pääsisi kotiin.
Sitä ennen Anni ehti työskennellä kokonaisen päivän Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän TKI-keskuksessa ihmetellen sen ihmeellistä ja pitkää nimeä, jota pienen nallen oli vaikea hahmottaa. Matkustaa junalla Kuopioon, kuunnella Hotelli Puijonsarvessa iltasatu ja nukahtaa aikaisin.
Seuraavana päivänä - tiistaina - nalle kävi löytäjänsä kanssa monessa ihmeellisessä palaverissa. Hän näki, että aikuiset olivat mielellään palavereissa. Siellä puhuttiin tärkeää asiaa. Ja kirjoitettiin tärkeitä asioita ylös.
Nalle näki myös ihmisiä, jotka puhuivat ihmeellisellä tavalla käsiäänkin. Ne heiluttelivat niitä eri tavoin. Se osallistui tärkeääkin tärkeämpään viestintäsuunnittelupalaveriin. Anni-nalle ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta oli oikein hyvin mukana. Aikuisten kummallisuuksia. Mutta hyvin tärkeältä se näytti. Esitteen suunnitteluunkin nalle sai osallistua.
Sitten alkoi kotimatka. Jyväskylän kohdalla oli vähän surullinen olo, kun kotikaupunki ja pikku-omistajatar olisivat siellä jossain. Mutta sedän tarjoama iso lihapulla annos kruunasi kyllä matkan. Junan lihapullista tykkäsi sedän mukaan joku amerikkalainen huippukokki. Sitä kyllä nalle ei ymmärtänyt, miksi kokki söi junassa, jos hän osasi itsekin laittaa ruokaa.
Matka jatkui Turkuun. Vähän ennen saapumista sedän seuraamaan facebookiin tuli viesti, että Aura oli löytynyt. Anni ei oikein saanut selville, mikä tuo facebooki oikein oli. Jotain tärkeää ja kiinnostavaa varmaan. Sen verran kauan aikaa setä sitä katseli ja jotain kirjoitteli. Loppumatka sujuikin juhlien.
Annista tuntui hienolta käydä omistajansa mukaan nimetyn Aura-joen varrella tietäen, että kohta näkisi sen rakkaammankin Auransa.
Sosiaalinen media toimii. Jakopyyntöjä varmaan liikkuu useita joka päivä, mutta Anni-nallesta tuli tapaus sen sisältämän tarinan kautta. Kaikki osasivat asettautui pehmolelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan, samalla seuraten Anni-nallen ihmeellisiä seikkailuja aikuisten maailmassa ympäri Suomea - ja se onnellinen loppu.
Se ei olisi ollut mahdollista ilman teitä ihania somelaisia, jotka jaoitte viestiäni. Annoitte iloa - ja siellä Jyväskylässä pieni tyttö tulee onnelliseksi.
Tosin, jos tekniikka ja kännykkä applikaatiot olisivat toimineet paremmin, Anni olisi päässyt kotiin jo aikaisemmin. Aura oli tietoinen nallensa pelastumisesta jo aikaisemmin - mutta johtuen tietyistä Face-rajoituksista minuun ei saanut yhteyttä - mutta, Twitterin kautta olisi ja olen siellä nimelläni. Mutta seuraavalla kerralla sitten.. Tämä on jo sitten ihan eri tarina.
Etsintäkuulutus kuva jatkaa jakamistaan, vaikka Aura on löytynyt. Jakoja oli (keskiviikko klo 14:40) 1785 kappaletta. Tosin uusissa jaoissa lukee nyt, että nallukka löysi kotiinsa. Tätä blogisivuakin ovat ihmiset ladanneet yli 4400 kertaa.
Sen onnellinen loppu oli sosiaalisessa mediassa olevien välittävien ihmisten ansiota. Niiden, jotka pystyivät asennoitumaan rakkaan lelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan. Tämä kirjoitus on oodi sosiaalisessa mediassa ilmenevälle sosiaaliselle pääomalle.
Anni-nalle meni hänet löytäneen sedän mukana Hotelli Alexandraan ja lähetti ensimmäisen kuvaviestin, jossa kertoi kaipaavansa emäntäänsä kovasti ja pyysi, että kuvaa hänestä välitettäisiin eteenpäin. Kuvaviesti lähtikin leviämään viraalisesti ja vajaata kahta vuorokautta myöhemmin minuun otettiin yhteyttä. Aura oli löytynyt ja nalle pääsisi kotiin.
Sitä ennen Anni ehti työskennellä kokonaisen päivän Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän TKI-keskuksessa ihmetellen sen ihmeellistä ja pitkää nimeä, jota pienen nallen oli vaikea hahmottaa. Matkustaa junalla Kuopioon, kuunnella Hotelli Puijonsarvessa iltasatu ja nukahtaa aikaisin.
Seuraavana päivänä - tiistaina - nalle kävi löytäjänsä kanssa monessa ihmeellisessä palaverissa. Hän näki, että aikuiset olivat mielellään palavereissa. Siellä puhuttiin tärkeää asiaa. Ja kirjoitettiin tärkeitä asioita ylös.
Nalle näki myös ihmisiä, jotka puhuivat ihmeellisellä tavalla käsiäänkin. Ne heiluttelivat niitä eri tavoin. Se osallistui tärkeääkin tärkeämpään viestintäsuunnittelupalaveriin. Anni-nalle ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta oli oikein hyvin mukana. Aikuisten kummallisuuksia. Mutta hyvin tärkeältä se näytti. Esitteen suunnitteluunkin nalle sai osallistua.
Sitten alkoi kotimatka. Jyväskylän kohdalla oli vähän surullinen olo, kun kotikaupunki ja pikku-omistajatar olisivat siellä jossain. Mutta sedän tarjoama iso lihapulla annos kruunasi kyllä matkan. Junan lihapullista tykkäsi sedän mukaan joku amerikkalainen huippukokki. Sitä kyllä nalle ei ymmärtänyt, miksi kokki söi junassa, jos hän osasi itsekin laittaa ruokaa.
Katosin sunnuntaina Aura-emännältäni Jyväskylässä. Kävin Kuopiossa. Ihmetellyt aikuisten kokousta. Ja nyt matkalla kohti Turkua. Matkustamisesta tulee nälkä. Mutta kyllä tuo setä tuossa vähän auttoi. |
Tässä saavun Turkuun. Pian näkisin Auran joen! Ja Aurankin, joka löysi minut! |
Annista tuntui hienolta käydä omistajansa mukaan nimetyn Aura-joen varrella tietäen, että kohta näkisi sen rakkaammankin Auransa.
Sosiaalinen media toimii. Jakopyyntöjä varmaan liikkuu useita joka päivä, mutta Anni-nallesta tuli tapaus sen sisältämän tarinan kautta. Kaikki osasivat asettautui pehmolelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan, samalla seuraten Anni-nallen ihmeellisiä seikkailuja aikuisten maailmassa ympäri Suomea - ja se onnellinen loppu.
Se ei olisi ollut mahdollista ilman teitä ihania somelaisia, jotka jaoitte viestiäni. Annoitte iloa - ja siellä Jyväskylässä pieni tyttö tulee onnelliseksi.
Tosin, jos tekniikka ja kännykkä applikaatiot olisivat toimineet paremmin, Anni olisi päässyt kotiin jo aikaisemmin. Aura oli tietoinen nallensa pelastumisesta jo aikaisemmin - mutta johtuen tietyistä Face-rajoituksista minuun ei saanut yhteyttä - mutta, Twitterin kautta olisi ja olen siellä nimelläni. Mutta seuraavalla kerralla sitten.. Tämä on jo sitten ihan eri tarina.
Hienoa :)
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu Anni-nallen seikkailusta, meinasi märy tulla kun lueskeli nallen ikävästä ja onnellisesta lopusta. =)
VastaaPoistaIhanaa että Aura löytyi ja hienoa kun pidit huolta Annista. Upeesti kirjattu seikkailu ja toivottavasti Aura säilyttää tarinan.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Anni-nallea on vähän ikävä - mutta se on päässyt turvallisesti kotiinsa :D
VastaaPoistaKiitos tästä, oli ihana lukea, ja olla vähän kuin itsekin osa tarinaa. Oikein lämmintä jouluodotusta.
VastaaPoista