Kuinka Anni-nallesta tuli päivän iloinen some-tapahtuma?

1473 jakoa myöhemmin jyväskyläläisen Anni-nallen pieni omistaja sai kuulla Jyväskylän Asemakadulle pudonneen pehmolelunsa olevan turvassa. Onneksi pehmolelussa oli nimi - ja siitä alkoi seikkailu, jota harvat nallet kokevat.

Etsintäkuulutus kuva jatkaa jakamistaan, vaikka Aura on löytynyt. Jakoja oli (keskiviikko klo 14:40) 1785 kappaletta. Tosin uusissa jaoissa lukee nyt, että nallukka löysi kotiinsa. Tätä blogisivuakin ovat ihmiset ladanneet yli 4400 kertaa.

Keskiviikko-aamu. Odotan sedän Humakin Turun toimistolla tietoa, matkustanko Jyväskylään postiautolla vai hakeeko Auran sukulaiset minut Logomolta. Tämä on jännä iso rakennus. Junat on joskus ajaneet tänne sisään. Tutustuin kilttiin korealaiseen lintuun. Pororo on vähän ujo.

Sen onnellinen loppu oli sosiaalisessa mediassa olevien välittävien ihmisten ansiota. Niiden, jotka pystyivät asennoitumaan rakkaan lelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan. Tämä kirjoitus on oodi sosiaalisessa mediassa ilmenevälle sosiaaliselle pääomalle.

Anni-nalle meni hänet löytäneen sedän mukana Hotelli Alexandraan ja lähetti ensimmäisen kuvaviestin, jossa kertoi kaipaavansa emäntäänsä kovasti ja pyysi, että kuvaa hänestä välitettäisiin eteenpäin. Kuvaviesti lähtikin leviämään viraalisesti ja vajaata kahta vuorokautta myöhemmin minuun otettiin yhteyttä. Aura oli löytynyt ja nalle pääsisi kotiin.

Ensimmäinen kuva Annista. Hotellille palatessa löysin Auran pehmolelun kadulta Jyväskylän keskustasta. Sen täytyy olla tärkeä, kun siinä on nimikin - jaa tätä eteenpäin ja koetetaan löytää omistaja pehmarille. Jaa iloa - kerron sitten, miten kävi.

Sitä ennen Anni ehti työskennellä kokonaisen päivän Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän TKI-keskuksessa ihmetellen sen ihmeellistä ja pitkää nimeä, jota pienen nallen oli vaikea hahmottaa. Matkustaa junalla Kuopioon, kuunnella Hotelli Puijonsarvessa iltasatu ja nukahtaa aikaisin.

LÖYTYNYT NALLE JYVÄSKYLÄSSÄ!JAA! Nyt lähden junalla kohti Kuopiota. Lienenköhän koskaan käynyt siellä. Mutta olen surullinen. Pikku-Auran lämmin kainalo on poissa, tahdon kotiin! Matkustaminen ilman Auraa ei ole kivaa. Huomenna joudun Turkuun Aurajoen äärelle ellei omistajaa löydy. Aura kaipaa varmasti minua ja saattaa olla surullinen.

Saavuin juuri Kuopioon. Minut löytänyt ystävällinen setä kertoi minulle iltasadun ja laittoi minut nukkumaan. Hotelli on tosi iso! Matka Jyväskylästä Kuopioon oli väsyttävä ja minua surettaa, että pikku-Aura Jyväskylässä kaipaa minua. AUTTAKAA LÖYT. AURA

Seuraavana päivänä - tiistaina - nalle kävi löytäjänsä kanssa monessa ihmeellisessä palaverissa. Hän näki, että aikuiset olivat mielellään palavereissa. Siellä puhuttiin tärkeää asiaa. Ja kirjoitettiin tärkeitä asioita ylös.

Huomenta, ihmiset. Kiitos, että olette jakaneet kuvaani, mutta Aura on edelleen hukassa! Jännittää, tämä kiltti setä ottaa minut mukaan Humakin Kuopion kampukselle. Hän kertoi, että siellä jotkut puhuvat ihmeellisesti käsillään. Mitähän hän tarkoitti.

Kuopiolaiset puhuvat hassusti. Tuokin ukko kysyi bussikuskilta, että männöökö tiä pussi vehmeräsalamen sillan ylj. Kun kuski sanoi :eipähän tiä taijja männä, niin ukko siihen, että -mittee minä nyt sitten tien. Minua nauratti kovasti.

Nalle oli matkustanut kokoukseen bussilla. Bussissa ihmiset puhuivat hassusti.

Nalle näki myös ihmisiä, jotka puhuivat ihmeellisellä tavalla käsiäänkin. Ne heiluttelivat niitä eri tavoin. Se osallistui tärkeääkin tärkeämpään viestintäsuunnittelupalaveriin. Anni-nalle ei oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta oli oikein hyvin mukana. Aikuisten kummallisuuksia. Mutta hyvin tärkeältä se näytti. Esitteen suunnitteluunkin nalle sai osallistua.

Tänään oli tosi jännä nähdä, miten aikuiset tekevät työtä. Paljon jotain kokousta. Puhuivat myös paljon tästä uudesta esitteestä. Mutta minulla on ikävä. Auraa ei ole vielä löytynyt, joten jakakaa kuvaani eteenpäin.

Sitten alkoi kotimatka. Jyväskylän kohdalla oli vähän surullinen olo, kun kotikaupunki ja pikku-omistajatar olisivat siellä jossain. Mutta sedän tarjoama iso lihapulla annos kruunasi kyllä matkan. Junan lihapullista tykkäsi sedän mukaan joku amerikkalainen huippukokki. Sitä kyllä nalle ei ymmärtänyt, miksi kokki söi junassa, jos hän osasi itsekin laittaa ruokaa.

PETSHOP PEHMOLELU ETSII AURAA. Kuopion rautatieasemalla on iso juna, johon olen menossa. Ajan myös kotini Jyväskylän ohi. Mutta pitääkö minun matkata Turkuun asti. Toisaalta setä kertoi, että siellä on Aurajoki. Mutta oma Aura olisi kivempi.

Nyt Pieksämäellä tuo setä päätti ottaa kumipohjatossut pois vaikka ne oli olleet jalassa koko päivän. Vaikka katson Pikku2:sta YLEareenasta, niin tuo kenkien poisottaminen junahytissä oli huono ajatus. Mutta, missä on Aura?

Nyyh. Ikkunan takana on Jyväskylän matkakeskus. En päässyt kotiin, joten jatkan Turkuun. Jännä nähdä, miltä emäntäni mukaan nimetty Aurajoki näyttää. Olihan se niin? Mutta jatkakaa jakamista - olen edelleen hukassa...

Huhhuh. Junan ravintolan lihapulla-annos on tosi iso! Ja tosi hyvää. Tuo kiltti setä kertoi jonkun kuuluisan kaljun amerikkalaiskokin tykkäävän näistä paljon. En tuntenut. Kuka lie ollut. Lihapullat tuo lohtua siihen, että Aura on edelleen hukassa.

Katosin sunnuntaina Aura-emännältäni Jyväskylässä. Kävin Kuopiossa. Ihmetellyt aikuisten kokousta. Ja nyt matkalla kohti Turkua. Matkustamisesta tulee nälkä. Mutta kyllä tuo setä tuossa vähän auttoi.

Matka jatkui Turkuun. Vähän ennen saapumista sedän seuraamaan facebookiin tuli viesti, että Aura oli löytynyt. Anni ei oikein saanut selville, mikä tuo facebooki oikein oli. Jotain tärkeää ja kiinnostavaa varmaan. Sen verran kauan aikaa setä sitä katseli ja jotain kirjoitteli. Loppumatka sujuikin juhlien.

Ai kun ihanaa! Sain juuri viestin, että Aura on saanut kuulla minun voivan hyvin ja olevan turvassa. Pääsen kotiin. Kiitos kaikille! Tässä kuvassa minä juhlin junassa vähän ennen saapumista Turkuun ja tuohon feisbuukiin, mikähän sekin on, on kuulema tullut juuri viesti, että minua kaivataan kovasti! Tämä oli kiva seikkailu. KIITOS TEILLE KAIKILLE!

Tässä saavun Turkuun. Pian näkisin Auran joen! Ja Aurankin, joka löysi minut!

Annista tuntui hienolta käydä omistajansa mukaan nimetyn Aura-joen varrella tietäen, että kohta näkisi sen rakkaammankin Auransa.

Hei. Olen Anni, jyväskyläläisen Auran lempilelu. Anni on nimeni tällä hetkellä. Minun nimeni vaihtelee. Seikkailin halki Suomen, näin kivoja asioita, tapasin mukavia humakilaisia ja pääsin Turkuun näkemään emäntäni mukaan nimetyn joen! Siinä on valotkin. Huomenna aloitan kotimatkan. Kiitos, some ja somelaiset!

Sosiaalinen media toimii. Jakopyyntöjä varmaan liikkuu useita joka päivä, mutta Anni-nallesta tuli tapaus sen sisältämän tarinan kautta. Kaikki osasivat asettautui pehmolelunsa kadottaneen pikkutytön asemaan, samalla seuraten Anni-nallen ihmeellisiä seikkailuja aikuisten maailmassa ympäri Suomea - ja se onnellinen loppu.


Se ei olisi ollut mahdollista ilman teitä ihania somelaisia, jotka jaoitte viestiäni. Annoitte iloa - ja siellä Jyväskylässä pieni tyttö tulee onnelliseksi.

Tosin, jos tekniikka ja kännykkä applikaatiot olisivat toimineet paremmin, Anni olisi päässyt kotiin jo aikaisemmin. Aura oli tietoinen nallensa pelastumisesta jo aikaisemmin - mutta johtuen tietyistä Face-rajoituksista minuun ei saanut yhteyttä - mutta, Twitterin kautta olisi ja olen siellä nimelläni. Mutta seuraavalla kerralla sitten.. Tämä on jo sitten ihan eri tarina.