Siirry pääsisältöön

Puskutraktoreiden aamupuhde leikkipuistossa Turussa

Kuinka vloggaajan kävi, kun kamerasta loppuikin akku kesken keikan? 

"Aamuyön tunteina puskutraktorit tulivat ja tuhosivat koko puiston" - heräsin menneisyyteen. Tänään.

Kävin aamuseitsemältä siellä, missä tapahtui. Unelmien leikkipuisto, jonka lapset ja yhteisötaiteilijat loivat vuonna 1988 jyrättiin tänään aamun varhaisina tunteina maantasalle. Vielä viime viikonloppuna vanhemmat ja lapset kokoontuivat puistoon leikkimään ja vaatimaan sen säilyttämistä. Puskutraktoreista uutisoi hieman myöhemmin myös turkulainen Aamuset -lehti.

Mutta turkulaiseen tapaan puskutraktorit saapuivat paikalle ennen auringonnousua. Työ oli hyvässä vauhdissa, kun saavuin paikalle.

Tilalle perustettaisiin jokin digilandia. Oletettavasti joku myyntimies on käynyt kaupungilla kertomassa ja maalailemassa kuvioita siitä, kuinka Turku voisi olla edelläkävijä maailmassa ja perustaa kännyköiden avulla leikittävän leikkipuiston.



Mutta tarvitsemmeko lisää digitaalisia ruutuja lastemme arkeen? Tai leikkipuistoihin?

Viimeksi eilen pedagogit ja fysioterapeutit esittivät huolensa siitä, että lapsemme viettävät ruutujen ääressä liikaa aikaa. Tietokoneet, puhelimet ja tabletit vievät keskimäärin noin neljä tuntia päivässä. Vain USA on tiettävästi Suomea edellä tässä.

Vaikka olenkin digitaaliseen kulttuuriin perusmyönteisesti suhtautuva ihminen, mielestäni digisovellukset eivät kuulu leikkipuistoihin. Lasten pitää voida myös itse omaa mielikuvitustaan käyttäen kuvitella puistoihin dinosauruksia, jotka muuttuvat linnoiksi tai avaruusaluksiksi. Tylsistämmekö lapsemme insinöörien miettimillä "ennakkoon ajateltuina leikkimisvaihtoehtoina".

Yhdellä otolla mentiin. Kamerastani loppui akku, mutta epätäydellisyydestään huolimatta julkaisen tämän vlogissani, koska asia oli koskettava. Minunkin lapseni ovat leikkineet tuolla - dinosaurusten sylissä - lukuisia kertoja.

RIP Unelmien leikkipuisto 15.10.2013
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29...
2 kommenttia
Lue lisää »

Martin helmet: Sotalaistenmäki

Martti on kaupunginosa, jossa eri aikakausien kerrostumat ja useat eri asumismuodot ovat edustettuina. Yksi mielialueistani kotikaupunginosassani on Sotalaistenmäki. Paikannimi ei ehkä kerro mitään suurimmalle osalle turkulaisistakaan, mutta jos kerron, että mäen lakea hallitsee upea klassismia edustava Martinkirkko , osaavat kaikki sijoittaa paikan kartalle. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Turku - keskiajan kaupunki (kaupunkinimistön historiaa) mukaan paikan erikoinen nimi juontaa Kaarinan Sotalaisten kylään. Kylän rajat ulottuivat aikanaan Aurajokeen saakka. Martinkirkon ympäristössä tästä muistuttavat paikannimet Sotalaistenmäki , Sotalaistenaukio ja Sotalaistenkatu . Kadunnimi (Såtalaisgatan) esiintyy jo vuoden 1837 asemakaavakartassa. Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Gunnar Wahlroosin * ja Totti Soran piirtämä kirkko edustaa tyylisuunnaltaan uusasiallista klassismia. Kyse...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Mihin katosivat suomalaiset puhelikioskit?

Selasin Englannin matkaltamme ottamiani valokuvia. Huomasin ottaneeni monia kuvia perinteisistä - ja uudemmistakin - englantilaisista puhelinkioskeista. Mieleeni muistui uutinen Norjasta vuodelta 2007: paikallinen museovirasto ja Telenor sopivat sadan jäljellä olleen puhelinkioskin suojelemisesta jälkipolville esimerkkinä 1900-luvun kaupunkikuvaan olennaisesti liittyneistä rakennuksista. Kioskit sijaitsivat eri puolilla Norjaa. Olen näköjään kuvannut puhelinkioskeja aina jossain päin matkatessani. Puhelinkioskit, kuten postilaatikotkin, kuvastavat mielestäni hienolla tavalla sekä maiden viestintähistoriaa että niiden muotoiluperinnettä. Norjalaiset kioskit 1930-luvulta edustivat vallalla olevaa bauhausilaista fuktionalismin ideaa, kun englantilaiset 1920-luvun kioskit sulautuivat edwardiaaniseen arkkitehtuuriin ja sulautuivat väristään huolimatta hienosti katukuvaan. Berliinistä löytynyt DDR:n aikainen kioski ei heijasta pelkästään itä-eurooppalaisen muotoilua vaan tuo meille muistum...
1 kommentti
Lue lisää »