Siirry pääsisältöön

Ajatuksia käyttöliittymästä: Kopiokoneet ja tulostimet

  by jroxa
, a photo by jroxa on Flickr.
Eilen koin Déjà vun  Tämän olen nähnyt ja kokenut aikaisemminkin. Symbianeissa! Sama asia, josta toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti artikkelissaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Nokiasyndroomasta, ossa insinöörit tekivät tuotteita toisilleen. He unohtivat, että käyttäjistä 99% tarvitsee vain keskeisiä perustoimintoja, joiden tulisi olla helposti löydettävissä.

Monitoimilaitteiden tulostuskäyttöliittymä on hämmentävä. Vaikka kyse ei ole kuluttajamarkkinoista ja äänestäjät eivät voi äänestää jaloillaan, kyse on kuitenkin myönteisen asiakaskokemuksen tarjoamisesta. Se saattaa olla ratkaiseva, kun palvelua uusitaan.

Vai toimiiko logiikka niin, että rakennetaan mahdollisimman vaikea käyttöliittymä ettei asiakas uskalla vaihtaa toiseen merkkiin. Käyttö pitäisi taas opetella uudestaan. Normaali printtaaminen ilman muutoksia toimii yleensä moitteetta, mutta käyttäjä kohtaa vaikeuksia heti, kun hän haluaisi tehdä pienenkin muutoksen tulostukseensa.

Parannettavaa olisi käyttöliittymän ulkoasussa sekä keskeisten valintojen korostamisesta ja nimeämisessä. Niin, että ne löytyisivät helposti yhdellä silmäyksellä.

Paperikoko, puolisuus (1 vaiko 2 puolinen) ja värillisyys ovat  ne valinnat, joita 99% käyttäjistä etsii. Esimerkkikäyttöliittymästä niistä kaksi löytyy ensimmäiseltä sivulta - tosin tulostustyyppi nimenä on erittäin mitäänsanomaton. Mutta väritulostuksen valintavaihtoehto. Sitä onkin sitten hankalampi löytää ja se on useamman valinnan takana.

Mutta mikäli tarvitset tätä monimutkaisempia vaihtoehtoja. Se onkin sitten eri juttu.

Toisaalta, vaikka kansantalouden mittakaavassa näiden asioiden etsimiseen ja funtsimiseen saattaa mennä useampi henkilötyövuosi, tämä on aika 1st World Problem.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29...

Martin helmet: Sotalaistenmäki

Martti on kaupunginosa, jossa eri aikakausien kerrostumat ja useat eri asumismuodot ovat edustettuina. Yksi mielialueistani kotikaupunginosassani on Sotalaistenmäki. Paikannimi ei ehkä kerro mitään suurimmalle osalle turkulaisistakaan, mutta jos kerron, että mäen lakea hallitsee upea klassismia edustava Martinkirkko , osaavat kaikki sijoittaa paikan kartalle. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Turku - keskiajan kaupunki (kaupunkinimistön historiaa) mukaan paikan erikoinen nimi juontaa Kaarinan Sotalaisten kylään. Kylän rajat ulottuivat aikanaan Aurajokeen saakka. Martinkirkon ympäristössä tästä muistuttavat paikannimet Sotalaistenmäki , Sotalaistenaukio ja Sotalaistenkatu . Kadunnimi (Såtalaisgatan) esiintyy jo vuoden 1837 asemakaavakartassa. Martinkirkon ympäristö kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listaan. Gunnar Wahlroosin * ja Totti Soran piirtämä kirkko edustaa tyylisuunnaltaan uusasiallista klassismia. Kyse...

Mihin katosivat suomalaiset puhelikioskit?

Selasin Englannin matkaltamme ottamiani valokuvia. Huomasin ottaneeni monia kuvia perinteisistä - ja uudemmistakin - englantilaisista puhelinkioskeista. Mieleeni muistui uutinen Norjasta vuodelta 2007: paikallinen museovirasto ja Telenor sopivat sadan jäljellä olleen puhelinkioskin suojelemisesta jälkipolville esimerkkinä 1900-luvun kaupunkikuvaan olennaisesti liittyneistä rakennuksista. Kioskit sijaitsivat eri puolilla Norjaa. Olen näköjään kuvannut puhelinkioskeja aina jossain päin matkatessani. Puhelinkioskit, kuten postilaatikotkin, kuvastavat mielestäni hienolla tavalla sekä maiden viestintähistoriaa että niiden muotoiluperinnettä. Norjalaiset kioskit 1930-luvulta edustivat vallalla olevaa bauhausilaista fuktionalismin ideaa, kun englantilaiset 1920-luvun kioskit sulautuivat edwardiaaniseen arkkitehtuuriin ja sulautuivat väristään huolimatta hienosti katukuvaan. Berliinistä löytynyt DDR:n aikainen kioski ei heijasta pelkästään itä-eurooppalaisen muotoilua vaan tuo meille muistum...