Kansainvälistykää. Se on arvokas kokemus ja hyödyttää Suomea. Toisen kulttuurin tunteminen ja kielitaito hyödyttää suomalaista talouselämää. Ulkomailla asuminen rikastuttaa elämääsi ja sitä arvostetaan työpaikoilla.
Tuttuja lauseita juhlapuheista, mutta mikä on suomalainen todellisuus. Kuinka kansainvälistymistä arvostetaan suomalaisessa koulujärjestelmässä. Kannustetaanko siihen? Arvostetaanko sitä vaikkapa osana suomalaista lukiotutkintoa?
Tulevissa PISA testeissä odottaa ikävä yllätys
Eilen Yleisradion sivuilla kirjoitettiin siitä, kuinka suomalainen koulujärjestelmä on PISA-testien menestyshuumassaan vaivihkaa pudonnut kelkasta. Elämässä tärkeiden sosiaalisten ja yhdessäoppimistaitojen sijaan suomalainen lukiojärjestelmä pitää yllä koemenestykseen tähtäävää pänttäämiskulttuuria.
Maailman rehtoreiden liiton puheenjohtaja Ari Polla toteaa, että tämän päivän työelämätaidot ovat sosiaalisia taitoja ja ennustaa, että tulevissa taitoja korostavissa PISA-testeissä suomalaisia uhkaa epämiellyttävä yllätys.
Lukion mukaan Englannin kulttuuria ei opi maassa asumalla ja opiskelemalla
Törmäsin konkreettisesti Ari Pokan kuvaamaan tilanteeseen tällä viikolla. Siinä näkyy selvästi tilanne, jossa järjestelmä katsoo sokeasti opetussuunnitelmaa eikä arvosta taitojen ja kokemuksen kautta hankittua kenties jopa syvällisempää ymmärtämystä opiskeltavasta asiasta.
Kysyin tyttäreni englannin opettajalta, voisiko tyttäreni saada korvattua edes yhden jakson Englannin kielestä, koska hän asui maassa vuoden. Seuraavan jakson kussin aiheena olisi Englannin kulttuuri ja mielestäni se jos mikä olisi aihe, jonka omaksuisi parhaiten asumalla maassa eikä kirjan sivuilta.
Opettajan vastaus oli kuvaava: "Valitettavasti emme voi merkitä pakollisia kursseja suoritetuksi vain sillä perusteella, että opiskelija on asunut kyseisessä maassa, varsinkin kun siitä pitäisi antaa myös arvosana suorituksesta .. lisäksi kurssilla on kielioppia, ja kirjoitetaan tarinoita"
Vastaus oli hyvin hämmentävä. Asuin 1990-luvun alussa Englannissa itsekin ja opin maan kulttuurista, kansanluonteesta ja tavoista enemmän kuin olisin kirjan sivuilta koskaan voinut ammentaa.
Omituista opettajan vastauksessa oli myös, että hän kieltäytyi suoralta kädeltä arvioimasta tyttäreni englannin vuoden kulttuurista antia, koska kurssista annettaisiin arvosana ja opetussuunnitelmassa puhutaan myös Englannin taiteesta.
Opettaja ei halunnut lähteä lisäkysymyksin selvittämään, millaisen vuoden tyttäreni oikeasti oli elänyt Englannissa eikä siis halunnutkaan lähteä selvittämään kokemuksen kautta oppimisen "opetussuunnitelman mukaisia" omaksumisia.
Mutta en arvostele tässä ketään yksittäistä opettajaa - hänkin on byrokratian ja opetussuunnitelmansa vanki. Onkohan tällaista oppimiskokemusta ja omaksumista edes huomioitu lukion opetussuunnitelmissa?
Kulttuuria ja elämää ei opita kirjoista
Eikö tyttäreni bändiharrastus, kiinnostus kuvataiteeseen ja populaarikulttuuriin, koulunkäynti, museovierailut, ja opinnot muka opettaisi näitä asioita ja jopa syvällisemmin.
Eikö silläkään ole vaikutusta, että hän oli luokkansa priimus Media Studies -kokonaisuudessa. Hänen kirjoittamansa artikkelit olivat englantilaisen opettajan mielestä parempina ja elävämmin kirjotettuja kuin hänen englantilaisten luokatovereidensa. Entäpä draaman opinnot (arvosana 98/100), jossa tyttäreni oppi tuntemaan maailmankuulua Englantilaista teatteria ja teatterihistoriaa sekä esiintymään?
Entäpä se, että EF (järjestö, jonka kautta tyttäreni oli vaihdossa) otti tyttäreeni yhteyttä - seurattuaan hänen blogejaan - ja halusi hänet kansainvälisen vaihtonsa kasvokuvaksi. Hänestä tehtiin aivan fantastinen mainos (julkaisen sen myöhemmin) ja sen perusteella, että joku ulkopuolinen näki hänen hiffanneen jotain merkittävää vuotensa aikana.
Tai se, että brittiläisten kysyessä häneltä "mistä päin hän on kotoisin", he eivät tarkoittaneet mistä maasta, vaan mistä päin Englantia.
Mutta missä on Paavo?
Mitä tyttäreni olisi vielä pitänyt Englannin vuotensa aikana oppia ja omaksua, jotta se olisi kelvannut suomalaiselle lukiojärjestelmälle?
Voisiko joku Opetushallituksesta, Turun koululaitoksesta tai Opetusministeriöstä ystävällisesti vastata minulle tähän kysymykseen.
Se, että hän voisi suorittaa kurssin "itsenäisesti", kirjoittamalla ja tenttimällä, ei ole vastaus. Hän on suoritteensa ulkomailla mielestäni jo tehnyt ja on kumma, ettei tuollaista kokemusta voida opinnollistaa.
Missä on englantilaista jalkapallokulttuuria arvostava Paavo Arhinmäki? Mitä mieltä hän olisi tästä kaikesta?
Tuttuja lauseita juhlapuheista, mutta mikä on suomalainen todellisuus. Kuinka kansainvälistymistä arvostetaan suomalaisessa koulujärjestelmässä. Kannustetaanko siihen? Arvostetaanko sitä vaikkapa osana suomalaista lukiotutkintoa?
Tulevissa PISA testeissä odottaa ikävä yllätys
Eilen Yleisradion sivuilla kirjoitettiin siitä, kuinka suomalainen koulujärjestelmä on PISA-testien menestyshuumassaan vaivihkaa pudonnut kelkasta. Elämässä tärkeiden sosiaalisten ja yhdessäoppimistaitojen sijaan suomalainen lukiojärjestelmä pitää yllä koemenestykseen tähtäävää pänttäämiskulttuuria.
Maailman rehtoreiden liiton puheenjohtaja Ari Polla toteaa, että tämän päivän työelämätaidot ovat sosiaalisia taitoja ja ennustaa, että tulevissa taitoja korostavissa PISA-testeissä suomalaisia uhkaa epämiellyttävä yllätys.
Lukion mukaan Englannin kulttuuria ei opi maassa asumalla ja opiskelemalla
Törmäsin konkreettisesti Ari Pokan kuvaamaan tilanteeseen tällä viikolla. Siinä näkyy selvästi tilanne, jossa järjestelmä katsoo sokeasti opetussuunnitelmaa eikä arvosta taitojen ja kokemuksen kautta hankittua kenties jopa syvällisempää ymmärtämystä opiskeltavasta asiasta.
Kysyin tyttäreni englannin opettajalta, voisiko tyttäreni saada korvattua edes yhden jakson Englannin kielestä, koska hän asui maassa vuoden. Seuraavan jakson kussin aiheena olisi Englannin kulttuuri ja mielestäni se jos mikä olisi aihe, jonka omaksuisi parhaiten asumalla maassa eikä kirjan sivuilta.
Opettajan vastaus oli kuvaava: "Valitettavasti emme voi merkitä pakollisia kursseja suoritetuksi vain sillä perusteella, että opiskelija on asunut kyseisessä maassa, varsinkin kun siitä pitäisi antaa myös arvosana suorituksesta .. lisäksi kurssilla on kielioppia, ja kirjoitetaan tarinoita"
Vastaus oli hyvin hämmentävä. Asuin 1990-luvun alussa Englannissa itsekin ja opin maan kulttuurista, kansanluonteesta ja tavoista enemmän kuin olisin kirjan sivuilta koskaan voinut ammentaa.
Omituista opettajan vastauksessa oli myös, että hän kieltäytyi suoralta kädeltä arvioimasta tyttäreni englannin vuoden kulttuurista antia, koska kurssista annettaisiin arvosana ja opetussuunnitelmassa puhutaan myös Englannin taiteesta.
Opettaja ei halunnut lähteä lisäkysymyksin selvittämään, millaisen vuoden tyttäreni oikeasti oli elänyt Englannissa eikä siis halunnutkaan lähteä selvittämään kokemuksen kautta oppimisen "opetussuunnitelman mukaisia" omaksumisia.
Mutta en arvostele tässä ketään yksittäistä opettajaa - hänkin on byrokratian ja opetussuunnitelmansa vanki. Onkohan tällaista oppimiskokemusta ja omaksumista edes huomioitu lukion opetussuunnitelmissa?
Kulttuuria ja elämää ei opita kirjoista
Eikö tyttäreni bändiharrastus, kiinnostus kuvataiteeseen ja populaarikulttuuriin, koulunkäynti, museovierailut, ja opinnot muka opettaisi näitä asioita ja jopa syvällisemmin.
Eikö silläkään ole vaikutusta, että hän oli luokkansa priimus Media Studies -kokonaisuudessa. Hänen kirjoittamansa artikkelit olivat englantilaisen opettajan mielestä parempina ja elävämmin kirjotettuja kuin hänen englantilaisten luokatovereidensa. Entäpä draaman opinnot (arvosana 98/100), jossa tyttäreni oppi tuntemaan maailmankuulua Englantilaista teatteria ja teatterihistoriaa sekä esiintymään?
Entäpä se, että EF (järjestö, jonka kautta tyttäreni oli vaihdossa) otti tyttäreeni yhteyttä - seurattuaan hänen blogejaan - ja halusi hänet kansainvälisen vaihtonsa kasvokuvaksi. Hänestä tehtiin aivan fantastinen mainos (julkaisen sen myöhemmin) ja sen perusteella, että joku ulkopuolinen näki hänen hiffanneen jotain merkittävää vuotensa aikana.
Tai se, että brittiläisten kysyessä häneltä "mistä päin hän on kotoisin", he eivät tarkoittaneet mistä maasta, vaan mistä päin Englantia.
 |
| Borrough Market Lontoossa - jouluruokaostoksilla englantilaisella torilla. |
Mutta missä on Paavo?
Mitä tyttäreni olisi vielä pitänyt Englannin vuotensa aikana oppia ja omaksua, jotta se olisi kelvannut suomalaiselle lukiojärjestelmälle?
Voisiko joku Opetushallituksesta, Turun koululaitoksesta tai Opetusministeriöstä ystävällisesti vastata minulle tähän kysymykseen.
Se, että hän voisi suorittaa kurssin "itsenäisesti", kirjoittamalla ja tenttimällä, ei ole vastaus. Hän on suoritteensa ulkomailla mielestäni jo tehnyt ja on kumma, ettei tuollaista kokemusta voida opinnollistaa.
Missä on englantilaista jalkapallokulttuuria arvostava Paavo Arhinmäki? Mitä mieltä hän olisi tästä kaikesta?
Kommentit
Lähetä kommentti