Siirry pääsisältöön

Aijala. Suomi vuonna 2050?

Keväällä poliisi vapautti Ruotsista kaapatun invalidimiehen, joka oli vangittuna asuntoon Aijakkalassa. Otin selvää paikasta ja se alkoi kiehtoa mieltäni. Onko Aijala Suomi vuonna 2050? Mikä on tämä paikka, josta löytyvät Suomen halvimmat kerrostaloasunnot?

Aijala sijaitsee metsän keskellä Kiskossa, Salossa.

Aijala oli aikanaan menestyvä paikka. Alueella on harrastettu kaivostoimintaa jo 1600-luvulla. Paikan viimeinen kukoistuskausi alkoi 1950-luvulla, kun kaivoksesta löytyi kuparia. Kaivosalueen kupeeseen rakennettiin kaksi upeaa kerrostaloa ja kylä kukoisti. Alamäki alkoi kuparin ehdyttyä 1960-luvun alussa. Kaivoksessa käsiteltiin vielä muualta louhittua rautamalmia 1970-luvun alkuun, kunnes tämäkin toiminta lakkasi. Paikalle jäi tyhjä kaivos ja kaksi upeaa kerrostaloa.

Kaivoksessa toimii nykyään rautaromun keräyspiste

Aijalassa ei ole palveluja. Se sijaitsee keskellä metsää. Asuntojen halpuus ja työttömyys on luonut kylään oman sosiaalisen ympäristönsä, jossa viranomaiset ovat tulleet tutuiksi.

Onko Aijalan nykyisyys Suomen tulevaisuus? Teollisuus katoaa ja jäljelle jäävät sosiaaliset ongelmat ja Suomen halvimmat asunnot. Yhteiskunta, jossa ihmiset tilaavat tavaransa ulkomaisista verkkokaupoista ja jossa ostetaan muualla tuotettuja tavaroita ja palveluita näivettää oman kylän. Vaikka muualla tuotetut tavarat saattavat tuntua halvemmilta, niin olemmeko valmiit asumaan Aijalassa vuonna 2050? Kaikkien valinnoilla on mielestäni merkitystä.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. joulukuuta 2013 klo 10.25

    Kuvasit Aijalaa aika suppeasti. Meistä suurin osa on työssäkäyviä ja lapsiperheitä. Pelkkä vanha kaivosalue ja sen asukkaat ja kahden kerrostalon asukaskunta ei kerro totuutta Aijalasta. Aijala on hyväksyvä kylä, jossa suurin osa asukkaista asuu miellyttävästi omakotitaloissaan rauhassa. Kylä on kerrostaloja lukuunottamatta hyvin yhteisöllinen eikä mikään maailmanlopunpaikka kuten kuvasit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi4. lokakuuta 2014 klo 14.35

      Törmäsin sattumalta tähän juttuun/kuvasarjaan. Olin kaivoksella töissä ja jouduin sen ajan siirtolaiseksi kun työt loppuivat. Seuraan paikkakuntaa lukkarin rakkaudella vieläkin, joten kommentoin näin jälkijunassa. "Pitäjällä" tuntuu tosiaan olevan kovasti tietoa sosiaalisista ongelmista yms., mutta muutama tietämäni asukas on oloonsa tyytyväinen. Eikös se ole kuitenkin pääasia, että viihtyy siinä "halvassa asunnossa"? Asumiskustannukset muuten siellä eivät liene ollenkaan halvemmasta päästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29
2 kommenttia
Lue lisää »

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis
1 kommentti
Lue lisää »

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov
1 kommentti
Lue lisää »