Luxemburg, Färsaaret, Andorra, San Marino - ja Suomi?!?

MOT. Kirjoitin veikkausliigakauden alettua suomalaisen jalkapalloilun suuresta ongelmasta. Tasosta ja yleisökadosta. Ilman toista ei tule toista ja peli on joutunut noidankehään, jossa tulosten huonontuessa lehtereille tulee yhä vähemmän ja vähemmän ihmisiä.

Yksi aarteistani on ullakolta löytämäni veikkauskuponki vuodelta 1955. Käyttämätön. 1950-60 -luvut olivat suomalaisen jalkapalloilun kulta-aikaa. Tällöin katsojamäärät olivat sellaisia, joista monet nykyseurat olisivat kateellisia. Mitä tapahtui? Jääkiekko tapahtui ja peleistä tämä kaikkein pelatuin, seuratuin ja rakastetuin joutui Suomessa paitsioon.

Olen asunut Ruotsissa, Englannissa ja Norjassa, joissa jalkapallon asema merkittävämpänä lajina on kiistaton. Ruotsi on kiinnostava vertailukohde, koska jääkiekko on kasvattanut siellä suosiotaan samalla tavalla, mutta kuitenkaan korruptoimatta jalkapallon suosiota. Menestykset arvoturnauksissa ja osallistumiset euroliigoihin puhuvat puolestaan. Ruotsiin mahtuu kaksi isoa yleisölajia ja niin mahtuisi Suomeenkin. Toisin kuin jääkiekossa veikkausliigassa ei pelata merkityksettömiä otteluita. Kaikkien otteluiden panos merkitsee mestaruustaistossa.

Turkulaisseurat hävisivät tällä viikolla Eurooppaliigan ensimmäisen karsintakierroksen ottelunsa färsaarelais- ja luxemburgilaisjoukkueelle. Valitettavasti tekemällä tämän, joukkueet eivät vain aiheuttaneet häpeällistä tappiota vaan ne tekivät karhunpalveluksen suomalaiselle liigajalkapalloilulle. Monet jalkapallolehtereillä vierailua harkitsevat tulevat pyörtämään päätöksensä, sillä kyseisten maiden jalkapalloilu ei ole tunnettu korkeasta tasostaan. Miksi mennä katsomaan huonoa jalkapalloa.

Veikkausliigan ottelu aiemmin tältä kaudelta. Vastapäinen katsomo kertoo karua kieltään siitä, minne suomalainen jalkapallo on menossa ellei jengi osallistu talkoisiin tulemalla lehtereille.

Itse olen yrittänyt ja yritän edelleen. Olen käynyt katsomassa lähes kaikki turkulaisjoukkueiden veikkausliigaottelut, sillä uskon ja toivon, että ihmiset alkaisivat löytää lehtereille. Sillä ilman suuria yleisömääriä, joukkueita ei ole varaa kehittää riittävän korkeatasoisiksi Euroopan kentillä menestyviksi joukkeuksi. Kukaan pelaajiaan arvostava agentti ei halua myydä lupaustaan färsaarelaiselle joukkueelle häviävälle tiimille ja suomalaisjoukkeilla ei ole varaa pitää omia kyvykkäitä lupauksiaan riveissään. Ja nämä ajautuvat kuluttamaan keskinkertaisten eurooppalaisjoukkueiden vaihtopenkkiä. Näitä esimerkkejä on runsaasti.

Kaikki tämä johtaa yhtälöön, että meidän on aivan turha odottaa Suomen jalkapallomaajoukkueen menestymistä. Ilman korkeatasoista omaa liigaa emme voi menestyä maajoukkueenakaan. Ilman katsojia meillä ei voi olla korkeatasoista liigaa.

Jalkapalloa saa arvostella ja sitä pitääkin arvostella. Mutta uhkaamalla "en varmasti mene katsomaan yhtään veikkausliigan ottelua, koska taso on näin huono" nopeutat vain syöksykierrettä. Voit itse vaikuttaa tähän: mene katsomoon, osta kausilippu ensi kaudelle. Osallistu talkoisiin teoin, ei haukkumalla Facebookissa ja Twitterissä.

Pohjakosketus on nyt koettu - irrotetaan laiva yhdessä karilta.

Tätä kirjoittaessa toivon kaikkea parasta FC Hongan ja HJK:n miehistöille omissa eurokoitoksissaan. Teidän takananne on koko - aidosti suomalaisesta jalkapallosta välittävä - kansa.

Samaan aikaan Norjassa. Entisen kotikaupunkini ylpeys Rosenborg voitti samaisessa karsinnassa Pohjois-Irlantilaisen Crusadersin yhteismaalein 9-3. Eilinen ottelu Trondheimissa päättyi 7-2! Tosin eihän tämä mikään yllätys ollut. RBK:n kotimatsit ovat keränneet tänävuonna useasti yli 20.000 katsojaa.