Paskanmakuinen juttu sotkemisesta

Mikä saa ihmisen jättämään kierrätyspisteelle auton akun, kun sen voisi kuitenkin viedä ilmaiseksi kaatopaikkojen ongelmanjätekeräykseen? Tai kodinkoneita, joita esimerkiksi kaatopaikat ja Gigantit ottavat vastaan, koska niistä on jo ostettaessa maksettu ns. ympäristömaksu?

Siivottomuus ja välinpitämättömyys ekopisteillä tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olen kirjoittanut blogissani usein sosiaalisesta pääomasta ja yhteisöllisyydestä. Jos teet yhteiskunnalle ja muille kansalaisille hyvää, saat sen aina jollain tavalla takaisin. Valitettavasti tämä toimii myös toiseen suuntaan.

Välinpitämättömyys kierrätyspaikoilla ja yhteisroskiksilla kertoo sosiaalisen pääoman puutteesta. Häikäilemättömät individualistit ja "minä-minä -ihmiset tuntuvat ajattelevan, ettei oma "pienehköltä tuntuva" rikkomus ole iso juttu, koska valtaosa kuitenkin noudattaa sääntöjä. Valitettavasti yksi mätä omena saattaa ennenpitkää pilata koko korin.

Kaverini jakoi tänään uutisen, jossa YLE Oulu raportoi yhden ekopisteensä sulkemisesta, koska paikan sotkeminen karkasi käsistä kevään ja kesän kuluessa. Samanlainen kohtalo kohtasi kotiani lähimpänä olevalla kartonkien keräyspisteellä. Ihmettelin monasti paikalle jätettyjä akkuja, kodinkoneita ja sohvia - lopulta tilanne karkasi käsistä ja piste suljettiin. Mätiä omenia alkoi olla liikaa.

Suomusjärven keskustassa Salossa oleva ekopiste kesäkuussa 2013. Kun jätin tänne pahvini, ympäristöön oli  jätetty mm. styroksia ja muuta sinne kuulumatonta tavaraa. 

Ajattelevatko "jätekriminaalit" yhteisvastuullisuuden merkitsevän sitä, että sääntöjä noudattavat kansalaiset maksavat heidän ajattelemattomuudestaan? Ilmeisesti.

Ongelma ei koske vain kaupunkeja. Väitän, että monet kaupunkilaiset vievät ongelman mukanaan myös mökkipaikkakunnilleen. Myös ne, jotka kotonaan toimivat esimerkillisinä kierrättäjinä, alkavat toimia välinpitämöttämästi ja heittävät roskiksiin kuulumattoman jätteensä yhteisroskiksiin. Sotkeminen on suurta isoilla mökkipaikkakunnilla (vrt. Uutinen Salon Seudun Sanomissa Kemiönsaaresta ja Taalintehtaasta).

Kurkistus mökkiläisten yhteisroskikseen saa kierrätys- ja ympäristötuntoisen ihmisen järkkyttymään. Oman mökkini lähellä olevat kaksi yhteisroskista täyttyvät maanantaisen tyhjennyksen jälkeen salamannopeasti vanhoista patjoista, hetekoista, ikkunalasista, rakennusjätteestä, maalitölkeistä ja hajonneista jääkaapeista sekä helloista, jotka pitäisi itse toimittaa kaatopaikalle eikä jättää toisten vastuulle. 

Ajattelutapa "Kyllä ne kuitenkin joku kärrää pois" tai jos piste sattuu olemaan täynnä, heitetään jätteet välinpitämättömästi roskisten viereen ei pidemmän päälle toimi. Uutiset ekopisteiden sulkemisista alkavat olla arkipäivää. Levähdyspaikkojen roskikset ovat alkaneet kadota teiden varsilta (ref.: uutinen Kalevassa).

Kotini lähellä ollut, nyttemmin suljettu kartongin ja paperin kierrätyspiste, jolla vieraillessa ei voinut kuin ihmetellä ihmisten käsitystä siitä, mikä on kartonkia ja mikä paperia.

Kaupunkilaisten ympäristötietoisuus - sillä kaupunkilaisia suurin osa näistä mökkipaikkamme sankareista on - näyttää katoavan sitä mukaan, kun kaupungin silhuetti katoaa peräpeilistä.