Kreeta, Praha, Nizza, Toscana, Pafos? Ehei. Tämän kesän tähän astinen matkailuelämykseni tuli, kun valitsimme tavallisuudesta poikkeavan reitin lapsuuteni kotimaisemista Parikkalasta kohti Turkua. Tutun Lappeenranta - Kouvola - Helsinki -Turku (pituus n. 500 km) päätimmekin seikkailla Savossa ja Hämeessä. Vaikka kartalla matka vaikuttaa silmämääräisesti pidemmältä, kotona matkamittari osoitti yllättäen vain 40 kilometriä pidempää matkaa.
Siispä keula kohti Turkua. Ei kotiinpaluuaikaa, ei suunnitelmia ja pysähtyisimme silloin, kun siltä tuntuu - ilman myöskään aikarajaa pysähtymisille. Matkalle lähtiessämme, pidimme mielessämme radiossa kuullun matkailualan ihmisen haastattelua, jossa hän totesi, että Suomi näyttää kiinalaisille aivan yhtä eksoottiselta paikalta kuin Kiina meikäläisille. Ja tottahan tämä on. Suomi on täynnä toisiaan mielenkiintoisempia paikkoja. Tuntuu, että tunnemme Kreetan kylät paremmin kuin upeat kohteet kotimaassamme.
Ja mikä päivä eilinen olikaan. Elämyksiä toistensa perään. Päivään mahtui kahden kaupungin legendaariset torit, kaksi Suomen kuuluisinta harjua, upeita järvenselkiä, tunnelmallisia peltomaisemia ja toinen toistaan hienompia rakennuksia. Lisäksi bongasimme sattumalta yhden suuren kesätapahtumankin. Tuskin mikään yllätys kesätapahtumien luvatussa maassa. Mutta mikä tapahtuma se olikaan!
Ei tarvitse matkata merta edemmäs, saadakseen upean matkailuelämyksen.
Matkareittimme oli Parikkala - Punkaharju - Savonlinna - Juva - Mikkeli - Joutsa - Sysmä - Pulkkilanharju - Vääksy - Lammi - Turenki ja sieltä Hämeenlinnan ja Forssan läpi Turkuun. Läksimme Parikkalasta klo 9 aikaan aamulla ja saavuimme Turkuun 23:20.
Pysähdyimme ensimmäisen kerran Punkaharjulla. Siitä ei tällä kertaa enempää. Hieno harju, mutta minulle erittäin tuttu, sillä lapsuudenkotini on vajaan parinkymmenen kilometrin päässä tästä hienosta kohteesta.
Savonlinna
Savonlinnaan saavuimme kello 10. Sopivasti oopperapäivän avajaisiin - aarian sijasta meidän oodimme löytyi torikahvilasta, sillä ensimmäisenä kohtenamme (pysähdyimme toki Punkaharjulla ja ihastelimme maisemia, mutta koska sinne on vajaa 20 kilometria lapsuudenkodistani, on siellä tullut oltu. Mutta meidän kohteemme oli tori ja sen legendaariset lörtsyt.
 |
| Omenalörtsy ja kahvit. |
Savonlinnan tori sijaitsee upealla paikalla veden ääressä. Kesäisin ja varsinkin Oopperajuhlien aikaan se kuhisee väkeä, mutta Turun torin tarjontaan tottuneelle se on enemmänkin suuri matkamuistomyymälä kuin varsinainen tori. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.
Turisti jättää jälkeensä rahavirtoja. Tälläkin kertaa. Ostimme kaksi pärekoria. Ison halkokorin sekä osastoihin jaetun sienikorin yhteishintaan 60 euroa. Lisäksi matkaan tarttui kansallisromanttisia tyynyliinoja (25 euroa).
Satamasta olisi päässyt Saimaanristeilylle aidoilla höyrylaivoilla. Pysähdyksemme kesti tällä kertaa vain tunnin ja risteily puolitoista. Mutta varmasti kokemus, joka kannattaa hankkia. SS Punkaharju on varsin veikeä satavuotinen höyrylaiva, jonka erikoisin piirre on sen kapeus.
 |
| SS Punkaharjun etukansi. |
 |
| Torilla oli esitteillä myös kirkkovene. Ainahan sellainen täytyy kuvata, kun siihen tulee tilaisuus. |
Noin tunnin pysähdyksen jälkeen suuntasimme kohti Mikkeliä. Kaupungin toisella puolella on legendaarisen maalivahdin Jarmo Myllyksen kotihalli sekä tietenkin Boston Bruinsissa tänä vuonna itsensä läpilyöneen Tuukka Raskin.
Mikkeli
Mikkelin legendaarinen kauppatori oli seuraava kohteemme. Sopivasti lounasaikaan. Mikkeli on näitä paikkoja Suomessa, joissa Torin alle on kaivettu pysäköintiluola. Ajankohtainen asia täällä Turussakin. Torin ympäristöä katsellessa sekä viihtyisällä kävelykadulla oleskellessani totean, ettei täällä ainakaan tori kuollut. Virkeä, perinteinen tori sekä mukavasti toteutettu olohuone kaupunkilaisille. Ehkäpä vapaata oleskelutilaa ja penkkiä sekä istutuksia olisi torilla voinut olla enemmän.
Ilmeisesti toriparkin rakentamisen yhteydessä keskustan kortteli oli muutettu kauppakeskukseksi. Vanha kauppahalli oli siirtynyt entisen linja-autoaseman tiloihin ja se oli jäänyt hienolla tavalla osin uuden kauppakeskuksen sisälle. Ainakin minä pidin toteutuksesta.
 |
| Ostoskeskuksen sisällä ollut vanha valokuva sen sisään jääneestä linja-autoasemasta, joka nyt toimii Kauppahallina. |
 |
| Taustalla näkyy arkkitehtoonisesti hyvin maisemaan sulautuva toripaviljonki. |
Mikkelissä käytimme reilut 30 euroa lounaaseen sekä ostimme torilta litran mansikoita (4,50 euroa). Pysähdys kesti reilun tunnin ja tästä jatkaisimme kohti Kanta-Hämettä.
Sysmä
Sysmässä olisi ollut samaan aikaan Sysmän suvisoitot. Emme kuitenkaan jääneet kuuntelemaan kamarimusiikkia vaan ensin suunnistimme vaatekauppaan, josta ostin itselleni uimasortsit Parikkalaan jääneiden tilalle. Sysmä tarjosi myös sykähdyttävän elämyksen.
Joka ei ollut sieltä ostamani kolme Fingerpori-albumia (31 euroa), vaan upeassa vanhassa hirsitalossa (kuva yllä) toimiva kirjakauppa, joka on varmasti hienoin ja tunnelmallisin kirjakauppa, jossa olen koskaan vieraillut. Lisäksi kirjakaupan valikoima oli tavanomaista suurempi - myös vanhempia kirjoja löytyi mm. yläkerran löytötorilta. Lisäksi matkaan tarttui kirja pojalle (36 euroa).
 |
| Sysmän kirjakauppa |
 |
| Sysmän kirjakauppa. |
Sysmän leirintäalueella taajamasta ostamani uikkarit saivat kyytiä. Leirintäalueella sijaitsee yleinen uimaranta ja se sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Sopivasti Pulkkilanharjulle johtavan tien varressa. Vesi oli lämmintä ja uinnista sai mukavasti potkia loppureissua varten.
Pulkkilanharju
Pulkkilanharju on kahdeksan kilometriä pitkä Päijännettä halkova harju, josta avautuu huikean laajoja järvinäkymiä. Harju on osa Päijänteen kansallispuistoa. Täällä pysähdyimme kahville Karisalmensillan kioskille, jossa tarjolla oli mm. itseleivottuja pullia. Kioskilta pääsi laskeutumaan Päijänteen rantaan ja kävelyreitti johti Karisalmensillan kupeeseen.
 | |
| Maisema kioskilta johtavien portaiden alta. |
 |
| Sillankupeessa tapasimme saksalaisen isän, joka oli tullut nauttimaan suomalaisesta luonnosta Karisalmensillan kupeeseen. Matkailuauto oli sen verran tyylikäs, että siitä oli otettava kuva. |
 |
| Saksalainen isä vahtimassa lapsensa onkireissua. Elinikäiset muistot syntyvät pienistä asioista. Aina ei tarvita huvipuistoja tai tivoleita, mato-onki riittää. |
Pukkilanharjulta avautuu useassa kohdassa upeat näkymät laajoille Päijänteen seljänteille.
Vääksy ja Vääksyn kanava
Vääksyn kanava on aina elämys. Päijänteeltä tulevat veneet joutuvat pysähtymään sulkuun matkatessaan Vesijärven ja Päijänteen välissä. Tällä kertaa lähestyessämme kanavaa totesimme, että tien varret olivat täynnä pysäköityjä autoja.
Kun lähestyimme kanavaa huomasimme paikalla olevan tuhansia ihmisiä. Vastaantulevat veteraaniautot indikoivat, millaisesta tapahtumasta saattaisi olla kyse. Emme kuitenkaan pelästyneet väkijoukkoa. Onnistuimme löytämään pysäköintipaikan ja järjestysmieheltä sain selville, että kyseessä oli vuosittainen paikalla järjestettävä veteraaniautojen kokoontumisajo. Paikalla oli noin 800 erilaista veteraaniajoneuvoa. Kuorma-autoja, henkilöautoja, mopoja, moottoripyöriä, traktoreita ja busseja. Pysähdyksemme kestikin lähes kaksi tuntia.
 |
| Kanavan kupeessa oleva ravintola- ja puotirakennus. |
Meri- vai pitäisikö sanoa Järvipelastuslaitoksen vene saapumassa sulkuun.
Veneiden ajaessa sulkuportin läpi tiellä oleva silta nostetaan ja liikenne katkeaa.
Vääksyn kanavan saareen emme olleetkaan aiemmin tutustuneet. Kannattaa. Saari on kaunis ja siellä on sympaattisia käsityöläisten liikkeitä. Tällä kertaa huomion varastivat toinen toistaan upeammin entisöidyt autot!
Itseäni miellytti myös tapahtuman päihteettömyys. En nähnyt ainoatakaan ihmistä kalja- tai siideritölkkien kanssa ja kesätapahtumista niin tutut kaljateltat loistivat poissaolollaan. Silti paikalla oli tuhansia ihmisiä. Kuka sanoi, että kesäjuhlissa tarvitaan anniskelua?
 |
| Ja mopedit! |
Otin kymmeniä grillikuvia - ja nyt en puhu kaasu- tai hiiligrilleistä.
Vuoden 1969 Volvo Amazon. Kuin pakasta revitty. Upeasti restauroitu.
Veteraaniralliauto. Taisi olla Lancia.
Turkuun
Kahden tunnin sykähdyttävän pysähdyksen jälkeen suuntasimme auton kohti Turkua. Suomen ilta pitkine auringonlaskuineen (sekin on elämys etelämmässä asuvalle) tarjosi upeita maisemia hiljakseen tummuvassa kesäillassa.
Ajaessamme Jokioisten ohi näin mainoksen kapearaitaisesta museorautatiestä. Googlatessani sen puhelimellani, päätimme palata vielä jonakin kesäsunnuntaina takaisinpäin. Kuinka moni tietää, että Turun lähellä Jokioisissa on 14 kilometriä pitkä kapearaiteinen museorautatie, jota ylläpidetään pääasiassa talkoolais- ja vapaaehtoisvoimin. Ja kun vertaan hintoja norjalaiseen tai englantilaisiin vastaaviin rautateihin, niin Jokioisten piletin hintahan on todella edullinen.
Sinne seuraavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti