Siirry pääsisältöön

Martin helmet VI: Hugo & Pippurimylly!

Tietysti. Tämän olisi pitänyt kyllä olla Helmi numero 1! Martin olohuone, maailmanparannuspaikka, lehtienlukusali sekä keittiö, joka on viihdyttänyt, ruokkinut ja tarjonnut sielunvirkistystä marttilaisille vuodesta 1974 lähtien. Vuonna 1974 nykyinen omistajasuku osti nuorison bilepaikkana tunnetun Marttinex -baarin ja perusti paikalle ravintolan, jonka vertaista on Suomessa vaikea löytää toista.

Kortteliravintola Hugo ja Pippurimylly Stålarminkadun ja Kuninkaankartanonkadun kulmassa
Suomen kärvistellessä 1990-luvun alussa laman kourissa ja taivastellessa Säästöpankki-leirin nousua ja tuhoa, koitui tämä dramaattinen tilanne marttilaisten onnenpotkuksi vuonna 1993. Säästöpankin pannessa lapun luukulle Pippurimylly laajeni alakertaan ja kortteliravintola Hugo oli syntynyt. Turun hienoimpia ja aidoimpia korttelikapakoita, joissa voi aistia kaupunginosan tunnelman.

Pippurimyllyn sisustus on ollut muuttumaton vuodesta 1974

Pippurimylly on tunnettu ruokalistastaan ja erityisesti Talon pihvistään, jota on tehty muuttumattomalla reseptillä vuodesta 1974 saakka. Pippurimyllyn tulisen pippurikermakastikkeeseen, jonka vertaista ei toista ole, maustama 250g:n pihvi on tehty parhaasta kolmen M:n pivilihasta: mehevästä, mureasta ja maistuvasta. Hintaa isoimmalle nimikkopihville tulee 35,50/annos. Ruokalistaan, joka sisältää suomalaisia pihviklassikoita vuosikymmenten takaa, voi tutustua tästä.
Pippurimyllyn sisustus ei ole amarilloa, se on persoonallista.


Pippurimyllyyn tullessa ei voi välttyä tunteelta, että vierailija on eksynyt maasta. Vastaavanlaisia intiimejä ja tiivistunnelmaisia bistroja ja ravintoloita on tottunut näkemään Pariisissa. Samalla vierailu on myös aikamatka turkulaiseen kulttuurielämään. Puolitynnyrin muotoinen ravintolasali on kauttaaltaan koristeltu vanhoilla teatteri- ja konserttijulisteilla. Monelle jo se on kokemus vailla vertaa.

Oikaistakoon tässä myös yksi Turussakin sitkeästi kiertävä harhaluulo. Turun ensimmäinen pizzaa (ja edelleen pitsoja tarjoava ravintola) ei suinkaan tarjottu keskustan Sergelin tori -vaikutteisessa maankuulussa pizzeriassa, vaan Pippurimyllyn alakerrassa - tilassa, joka tunnetaan Hugon kirjastona. Paikassa, jossa Jarkko Laine eläessään veti legendaarisia kirjallisuusiltojaan.

Hugo - yhteisöllisyys ennen kaikkea

Miksi mennä keskustaan, kun meillä on Hugo? Kortteliravintola on päivisin erittäin suosittu lounaspaikka. Iltaisinkin ravintolapalvelut ovat käytössä. Ruoaksi voi valita joko Hugon omaa mutkatonta kortteliravintolaruokaa tai vähän fiinimpää yläkerran A la Carte-listalta. Myös hanaoluita löytyy mukavasti eri makuun - omina suosikkeinani saksalainen Krombacher sekä hollantilainen Hoegaarden.
Vakkareille on varattu oma pöytänsä tai oikeammin tilansa Hugon keskeltä.
Hugo ja Pippurimylly ovat kasvattaneet kanta-asiakkaita jo useammassa polvessa. Itse uskaltauduin kanta-asiakkaiden kanssa samaan pöytään vasta nelisen vuotta Marttiin muuttamiseni jälkeen. Ja hienoa, että menin. Olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin ja kuullut monta monituista juttua ja elävää tarinaa Martin historiasta. Asia, jota suuresti arvostan. Kuten myös lukuisia maailmanparantamiskeskustelujamme.

Ainoa oikea englantilaistyyppinen local (pub) Turussa

Kaikki tietävät tarinan, jossa englantilaisen herrasmiehen olohuone on talonsa korttelissa sijaitseva Pub. Hugon brittipubimainen fiilis ei synny sisustuksesta. Tunnelmaa ei luoda muka-antiikkisilla koriste-esineillä, vanhoilla pubitauluilla tai feikeillä paneeleilla. Sen luovat ihmiset. Kanta-asiakkaat, jotka tuovat paikkaan sen ainutlaatuisen hengen - ja henkilökunta on aivan oma lukunsa. Huumorintajuista - omaan mukavaan tapaansa kanta-asiakkaita kohtaan hurttiakin huumoria latelevaa, ja ennenkaikkea ystävällistä.

Hugon sielun kaksi napaa ovat kantikset ja oiva henkilökunta.

Martin paikallinen kulttuuri

Hugon paikallisuus näkyy myös sen ohjelmatarjonnassa. Ajoittain ravintolassa järjestetään legendaarisia live-karaoke -konsertteja ja muita teemailtoja. Tällöin Hugo on tupaten täynnä. Ja se, mikä on poikkeuksellista on, että esiintyjät/soittajat/vetäjät ovat itse paikan kanta-asiakkaita. Taitoa löytyy. Paikallisten vetämät kulttuuri-illathan ovat perinne jo Jarkko Laineen kirjallisuusiltojenkin kautta.
Hugon lauluilta. Puikoissa Hugo-boys.

Keskiviikkoisin ravintolassa järjestään itselleni rakkainta ohjelmaa. Keskiviikko on viikon kohokohta. Tällöin tapaan visailu-veljeni pubivisailun merkeissä. Tiimimme oli otettu, kun Hugo sponsoroi meille pelipaidat pubivisailun Suomenmestaruusfinaaliin. Hieno ele, jota arvostimme suuresti.

Tietokilpailuihin kuuluu olennaisesti se, että tuloksista ei vain pidä, mutta täytyy jossitella - ja vastajoukkueen pelaajien mahdollista heikompaa menestystä pitää muistuttaa aina vastustajia viikon aikana tavatessa. Kunnes on taas seuraavan kisan aika.

Näkymä Hugosta Turun Töölöön päin
Hugo on Martti pienoiskoossa: boheemi, hieman rähjäinen, mutta kuitenkin varsin viihtyisä paikka, jossa paikassa vain käväisevät saattavat vierastaakin ravintolan tuttavallista ja mutkatonta tunnelmaa. Paikassa pidempään käyneet arvostavat tätä ja tietävät, ettei ole syytä lähteä merta edemmäs kalaan.

Taidanpa käväistä tänään. Illalla tulee jalkapalloakin.

Kirjoittaja on Hugon Foursquare pormestari, joka suosittelee ravintolaa lämpimästi kaikille, jotka etsivät aitoa (klassisen) brittipubin tunnelmaa - suomalaisissa kuosissa ja suomalaisin sovellutuksin. Enkä saanut ilmaista lounasta tätä kirjoitusta vastaan - tosin pannun pohjalle jääneistä kahveista minun ei ole aina tarvinnut maksaa.. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis