Siirry pääsisältöön

34 682 turhaa onnettomuutta vuodessa

Tämän päivän Iltasanomat (4.3.2012) kirjoittaa, kuinka suomalaisilla parkkipaikoilla kolisee koko ajan.  Liikennevakuutuskeskuksen mukaan vuonna 2011 korvattiin 44 442 pysäköintialueilla tapahtunutta vahinkoa. Yleisimmin vahinko tapahtui peruuttaessa: 34 682 peruutusonnettomuutta eli huimat 95 tapausta päivittäin.


Väitän, että peruutusonnettomuuksien ehkäiseminen on helppoa.

Peltikolarit maksavat miljoonia

Artikkelin mukaan peltikolarin keskimääräinen kustannus on noin 500 euroa autoa kohden. Koska kolareissa on useimmiten kaksi osapuolta tarkoittaa se noin 35.000.000 euroa, jonka me kaikki vakuutusmaksajat maksamme kohonneina vakuutusmaksuina. Kolaroijat erityisesti bonus-alennusten pienentyessä. Lisäksi omavastuisiin palaa noin 6.000.000 euroa ja menetetyn työ- tai vapaa-ajan kustannuksia ei kukaan pysty laskemaan.

Peruuta - älä aja ruutuun nokka edellä!

Jos autoilijat alkaisivat peruuttaa parkkiruutuihin sen sijaan, että ajavat sinne keula edellä, onnettomuudet vähenisivät murto-osaan nykyisestä. Vierailin vuonna 2002 Stavangerissa Schlumbergilla. Kiinnitin saapuessani huomiota siihen, että pysäköintialue oli poikkeuksellisen ojennuksessa. KAIKKI autot oli pysäköity siten, että niiden keula osoitti ulos pysäköintiruudusta - eli ne oli peruutettu ruutuun jo aamulla, työpaikalle tullessa.

Palaverini oli Schlumbergerin ympäristö- ja turvallisuuspäällikön kanssa ja mainitsin havainnostani hänelle. Hän totesi, että kyseessä on osa yhtiön turvallisuuspolitiikkaa. Sen tarkoituksena on vähentää parkkipaikoilla tapahtuvia onnettomuuksia. Työpäivän jälkeen ajatukset pyörivät usein vielä duunissa ja huomiokyky on alhaisempi kuin aikaisin aamulla. Siksi tarkkaavaisuutta vaativa peruuttaminen kannattaa tehdä aamulla - ja riski törmätä johonkin on ruutuun peruuttaessa oleellisesti pienempi kuin sieltä pois peruuttaessa. Lisäksi takaikkunan likaisuus, lumi tai kosteus yhdessä kuolleen peruutuskulman kanssa aiheuttavat lisäriskin.


Käyttöönoton jälkeen onnettomuuksia ei ollut Schlumbergin parkkipaikoilla tapahtunut.

Tapaaminen, joka muutti käyttäytymiseni

Tämä myyntikokous on vaikuttanut käyttäytymiseeni kenties eniten kuin mikään toinen tapaaminen. Muutin saman tien pysäköintikäyttäytymistäni ja peruutan nykyisin lähes poikkeuksetta parkkiruutuun.

Kymmenen vuotta olen nyt pysäköinyt ruutuun perä edellä. Vaikka tämä saattaakin viedä aamuisin tai markettien parkkipaikoilla enemmän aikaa - ja takana oleva saattaa joutua odottamaan hetken - niin auto menee huomattavasti helpommin peruuttaen kapeaan parkkiväliin kuin etuperin ajettaessa. Ja lähtö on helppoa ja nopeaa, kun nokka osoittaa oikeaan suuntaan. Eikä peltikään ole kolissut.

Norjalaisen päällikön kertoessa asiasta minulle, muistelin, että meillä oli asiaa kerrottuna muistin, kuinka armeijassakin oli käytäntönä pysäköidä armeijan auton näin: nopeus & turvallisuus.


Veikkaisin, että vakuutusala säästäisi vuodessa huimia summia, jos he alkaisivat kannustaa asiakkaitaan turvallisempaan pysäköintiin. Vaikkapa omaavastuuosuuksia pienentämällä.

Pysäköimällä oikein vähennät onnettomuusriskiä.
Vasemmalla tyypillinen parkkialue, jossa autot ajavat ruutuun yleensä nokka edellä. Käytännön aiheuttama onnettomuusriski on helppo nähdä jo kuvankin perusteella. Kuva Lappeenrannasta Suomesta. Oikeanpuoleisessa kuvassa Schlumberger -yhtiön pysäköintialue Tanangerissa, Stavangerin liepeillä. Näkyvyys pysäköintiruudusta on aivan eri luokkaa.

Ei yleinen käytäntö Norjassakaan

Löysin verkosta VG:n artikkelin vuodelta 2003, jossa tapaamani henkilö kuvaa Schlumbergerin pysäköintisäädöksiä.

Huomaa, ettei tämä öljy-yhtiön menetelmä ole kuitenkaan levinnyt muualle norjalaiseen liikenteeseen. Pelti kolisee peruuttaessa jopa Suomeakin enemmän. Vuonna 2011 peruutusonnettomuuksia oli Norjassa 59.000 ja niiden aiheuttamat kustannukset hipoivat 66 miljoonassa eurossa. (lähde: Tönsbergs blad).

Ehkäpä me ihmiset vaan olemme niin tyhmiä, ettei valistus auta ja asioita on turha todistella tilastoillakaan.

Kirjoittajalla ei ole kolissut koskaan parkkipaikalla hänen aloittaessaan käytäntönsä. Valitettavasti peltivaurioyllätyksiä on kuitenkin ollut odottamassa auton kyljessä useammankin kerran, kun hän on saapunut asioiltaan autolle.

Kommentit

  1. Näitä onnettomuuksia sattuu todella paljon. Meidän tuttavalla kävi pieni onnettomuus, tosin se tapahtui parkkipaikalla. Pieni kolhu eikä esimerkiksi ollut tarvetta soittaa hinausta paikalle. Kuitenkin näitä tapahtuu maantiellä usein, ja vaikka itse kiinnittää huomiota, ei se ole tarpeeksi. Usein se voi olla joku muu, joka törttöilee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis