Jag älskar!

Jag älskar svenska og skandinaviska

Det att jag tog svenska på allvar i skolan har varit det största personliga gevinsten i mitt liv. Jeg "kikker mine dænske krimserier" uten tekst, leser mine Jo Nesbø romaner på norsk og följar svensk media aktivt varje dag. Uten svensk skulle jeg ha mistet så mye viktige saker i mitt liv. Rundt 10 år i andre nordiske lender - med liv, kärlek og vänner.

Menikö ohi. Rakastan ruotsia ja skandinaaviskaa. Suurin henkilökohtainen voittoni oli, että suhtauduin koulussa vakavasti ruotsin kielen opiskeluun. Nyt katson tanskalaiset poliisisarjani ilman tekstitystä, luen Jo Nesbøni norjaksi ja seuraan ruotsalaista mediaa päivittäin. Ilman ruotsia olisin menettänyt niin paljon. 10 vuotta toisissa Pohjoismaissa - elämää, rakkautta ja ystäviä.

Man som hatar svenskspråkiga

Miksi aihe? Tämän päivän Helsingin Sanomissa Paula Salovaara kirjoittaa Merkintöjä -kolumnissaan, kuinka ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset joutuvat väkivallalla uhkailun kohteeksi. Viime viikkoina Suomessa on paljon puhuttu kiusaamisesta.

Kuukausi sitten uskoakseni olin ensimmäisiä, joka avasi pelin kahdella blogikirjoituksellani, jossa ensimmäisessä pohdin koulukiusaajavanhemmuutta - kuinka me aikuiset päivittelemme verkossa tapahtuvaa kiusaamista, mutta samaan hengenvetoon annamme esimerkkejä nuorille siitä, että tauskeja, tuksuja ja nykäsiä saa ja voi pilkata. Samalla irtisanouduin kollektiivisesta usein sosiaalisen median kautta tapahtuvasta julkkisten "humoristisesta" tai ylimielisestäkin naljailuista. (linkki)

Muutamaa päivää myöhemmin jatkoin kirjoituksella, jossa kerroin esimerkkejä kiusaamistapauksista (julkisuudessa olevien naisten uhkailu, yliopistossa rasismia tutkivien uhkailu, oikeusjärjestelmä, joka "oikeusvaltion periaatteiden" nimissä mahdollistaa sen, että yksi ja sama henkilö voi järjestelmällisesti kiusata hyväksikäyttäen järjestelmää, välinpitämättömät vanhemmat (linkki). Unohdin listaltani ne, jotka vihaavat ruotsia.

Dom är bland oss - de är oss!

On kummallista, että suomalaista voidaan kiusata tai jopa pahoinpidellä vain sen takia, että hän puhuu äidinkielenään ruotsia. Mitä se kertoo uhkailijoista? Jotain se ainakin kertoo heidän itsetunnostaan ja kenties myös todellisuuden hahmotuskyvystään.

Se, että suomenruotsalaiset puhuvat ruotsia ei tee heistä ruotsalaisia. Heidän sukunsa saattaa olla asunut kauemmin Suomessa kuin monen kiusaajansa. Ja emmehän me suomalaisetkaan ole niememme ensimmäisiä asukkaita. Eivätkö saamelaiset ole oikeita, aitoja ja ainoita alkuperäisiä suomalaisia? Vai olemmeko me kaikki maahanmuuttajia?

Hjälp! Vi kan inte konkurrera i världen eftersom vi måste lära svenska!!

Hallå? Siis ruotsin opiskeleminen koulussa nakertaa meidän kilpailukykyämme maailmalla. Kielitaidon ja kilpailukyvyn yhdistäminen on suomalainen diskurssi (puhetapa), johon en ole törmännyt missään asuessani ulkomailla. En missään. Onhan se tietysti "jättekiva" osata vieraita kieliä, mutta mikä maa onkaan Suomen tärkein kauppakumppani viennin arvolla mitattuna (lähde EK)?

Ruotsi.

Toisena tulee Saksa ja neljäntenä Hollanti. Saksa, hollanti ja ruotsi ovat kaikki germaanisia kieliä. Kolmanneksi suurin kauppakumppani on Venäjä. Tosiasia on, että Suomen kansantalouden kannalta tärkeimmät alueet ovat meitä lähimpinä. Ruotsi ja Alankomaat vieläpä sen takia, että näiden maiden kanssa käytävä kauppa on ylijäämäistä.

Miten ruotsin poistaminen kouluistamme parantaisi kilpailukykyämme?

Lär svenska, arbeta i Norden, älska!

Tällä viikolla olen käynyt kolmessa peruskoulussa puhumassa Norjasta. Asuin Norjassa kahdeksan vuotta ja opin rakastamaan tuota ihmeellisen kaunista maata. Sen luontoa ja ihmisiä. Sen lisäksi olen asunut useita lyhyempiä jaksoja Tukholmassa, jota pidän edelleen yhtenä rakkaimmistani kotikaupungeista.

Viesti, jonka koululaisille kerroin oli, että opiskelkaa ruotsia. Ette varmasti tule katumaan. Pohjola on lähempänä kuin Eurooppa, se tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia esimerkiksi kesätöiden muodossa. Ja sitäpaitsi: ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset. He pitävät meistä. Meillä on yhteinen juoni. Koskipa se yhteiskuntaa, kulttuuria, elämänmenoa tai vaikkapa vapaa-ajanviettoa.

Lisäksi muuttaminen Pohjoismaista toiseen on huomattavasti helpompaa kuin toiseen EU-maahan. Ihmisten vapaa liikkuvuus on ollut tosiasia jo vuoden 1952 Helsingin sopimuksesta alkaen ja moni tota vapautta hyväkseen käyttikin 1960-70 -lukujen vaihteessa.

Svenskan är rikdom

Että sain aikanaan hyvän pohjan ruotsin kielelle on antanut minulle paljon. Ilman ruotsia ja sen opiskelua moni tärkeä asia elämässäni olisi jäänyt kokematta tai uskaltamatta kokea. Pohjola on lähellä sydäntäni ja olen ylpeä siitä, kuinka ruotsinsuomalainen kulttuuri on osa suomalaisuutta. Sanoivatpa kriitikot siitä mitä tahansa.

En sak, som plager meg

Mutta kyllä minullakin on eräs asia, joka minua suomenruotsalaisissa ärsyttää. Ja nyt tunnustan sen.

När en finskspråkig prøver å snakke svensk, har dere alltid et behov før å korrigere feil han/hun gjør. Og siden, skifter dere på finsk. Hvorfor? Me emme korjaa teidän kielioppivirheitänne tai tyylillisiä/nyanssimaisia virheitänne, joita tekin teette kirjoittaessanne tai puhuessanne suomea. Ja se teidän akkusatiivinne! Ja teille ei taas saisi tästä asiasta huomauttaa.

Min defensmekanisme er å snakke skandinaviske istedenfor svensk. Kritisering og korrigering har stanset. Men jeg har også lagt merke til at dere ikke altid skjønner alt som jeg snakker om. Beklager. Men det har vært arrogant å gjøre det hva dere gjør - det er føcking irriterende!

Så dette er mitt hevn :o)