1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion!
Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin.
Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit.
Kasvienprässääminen palasi takaisin
Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleisimmin kesällä ennen kahdeksatta luokkaa. Ohjeita hakiessamme havaitsimme, että monien kuntien ja kaupunkien opetustoimen sivuilla oli ohjeita siitä, miten prässääminen kannattaisi tehdä.
Aiemmin tässä työssä käytettiin imupaperia, mutta koska sitä on niin hankala löytää, hain poikani kanssa vaihtoehtoja kasvien kuivaamiseen. Sanomalehteä suositeltiin, mutta se ei ole täysin toimiva ratkaisu ja kerron kohta, miksi.
Luonnossaliikkuminen yhdessä lapsen kanssa on elämys
Kasvien keräämisen paras anti on tietysti sen herättämä mielenkiinto luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Sivutuotteena tästä kerääjä oppii tunnistamaan kasveja ja toimimaan tavoitteellisesti kokoelman aikaansaamiseksi. Poikani koulussa kasvien keräämiseen ei annettu fiksattua listaa - monessa muussa kunnassa kuten esimerkiksi Vantaalla tai Espoossa koululaisille annetaan lista, josta lasten on kerättävä tietty määrä kasveja.
Ennaltamäärätty lista on varmasti kasvien tunnistamisen kannalta hieno asia, mutta mielestäni vapaus valita ja tunnistaa kasvit itse on lapselle hienointa. Tällöin kerättävien kasvien kirjo ja kasvikunnan monipuolisuus pääsee kokonaisuutena paremmin esille. Poikani keräsi parin viikon välein Varsinais-Suomesta ja Laatokan-Karjalan kasvillisuusvyöhykkeiltä kasvinsa ja havaitsi, että kerättyjen kasvien kirjossa oli selkeä ero. Saamalla valita vapaasti, poikani pystyi havainnollistaa tätä eroa.
Parasta hommassa on kuitenkin ollut se, että poikani pääsi liikkumaan luonnossa - ja otti Parikkalan reissulla mukaansa serkkunsa. Toinen näistä oli oman kokoelmansa jo aikanaan kerännyt, toisella se olisi vielä edessä. Itse seurasin kameran kanssa perässä ja toimin kantojuhtana löydetyille kasveille sekä pohdin poikani kanssa parasta tapaa kasvien prässäämiseen. Löysimme siihen varsin hienon tavan - tosin se ei sovellu ahtaisiin kaupunkioloihin. Ehkä tämä on sitä kuulutettua koulun ja kodin välistä yhteistyötä. Vanhemman mukanaolo ei vain yhdistä perheenjäseniä, mutta edesauttaa opetussuunnitelman mukaisen tehtävän tekemisessä.
Kasvien prässäysvinkit
Digitaalisena aikakautena kasveista on mahdollista ottaa myös tunnistettavissa oleva digikuva. Tällöin - ainakin Turussa - kuvan yhteydessä on oltava jokin tunnistetekijä, joka osoittaa, ettei kuva ole netistä haettu. Tehtävän tarkoitushan on saada lapset luontoon kasvien aidoille kasvupaikoille.
Digitaalisen kasvion kerääminen on myös hieno asia, sillä perinteinen kasvien prässääminen saattaisi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta - tai tilaakaan - prässätä kasveja kotonaan. Se vaatii paljon tilaa, joka on poissa käytöstä sen aikaa, kun prässääminen on käynnissä. Vähintään viikon.
Poikani valitsi perinteisemmän muodon ja olin siitä ilahtunut. Kokoelman laatiminen vie enemmän aikaa ja vaatii pitkäjännitteisempää otetta, mutta tulokseksi tulee kauniita kuivattuja ja litistettyjä kasveja. Monien kaupunkien ohjeita luettuamme ja prässäämistä ensin pienemmässä mittakaavassa kokeilleena, meidän vinkkimme prässäämiseen ovat seuraavat:
Paluu oppikoulun kokoelmaan
Onneksi nykyperuskoululaisille ei kuitenkaan aseteta aivan samanlaisia vaatimuksia kuin aikanaan oppikoululaisille. Veljeni, huomatessaan meidän prässäävän kasveja, kertoi, kuinka hänen piti aikanaan kerätä ne 50 kasvia. Syksyllä kouluun palattua opettaja avasi kasvion sivuja sattumanvaraisesti, peitti kädellään kasvin tietolapun ja oppilaan piti muistaa kasvin nimi sekä suomeksi että latinaksi.
Nyt jäljelle on jäänyt elämys. Hyvä näin.
Ja lopuksi tärkein ohje. ÄLÄ JÄTÄ KASVIEN KERUUTA LOPPUKESÄÄN. Suomen luonto on parhaimmillaan alkukesästä Juhannuksen molemmin puolin. Kukkivat kasvit ovat kauniimpia ja niitä on helpompi tunnistaa.
Tämä oli muuten sadas blogikirjoitukseni tähän blogiini. Kiitos kaikille reilulle 33.000:lle lukijalle!
Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin.
Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit.
 |
| Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. |
Kasvienprässääminen palasi takaisin
Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleisimmin kesällä ennen kahdeksatta luokkaa. Ohjeita hakiessamme havaitsimme, että monien kuntien ja kaupunkien opetustoimen sivuilla oli ohjeita siitä, miten prässääminen kannattaisi tehdä.
Aiemmin tässä työssä käytettiin imupaperia, mutta koska sitä on niin hankala löytää, hain poikani kanssa vaihtoehtoja kasvien kuivaamiseen. Sanomalehteä suositeltiin, mutta se ei ole täysin toimiva ratkaisu ja kerron kohta, miksi.
 |
| Niityt ja pellonpientareet ovat biotooppina niittykukkien aarretaitta. Valitettavasti näitä on yhä vaikeampaa löytää maaseudultakaan. |
Luonnossaliikkuminen yhdessä lapsen kanssa on elämys
Kasvien keräämisen paras anti on tietysti sen herättämä mielenkiinto luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Sivutuotteena tästä kerääjä oppii tunnistamaan kasveja ja toimimaan tavoitteellisesti kokoelman aikaansaamiseksi. Poikani koulussa kasvien keräämiseen ei annettu fiksattua listaa - monessa muussa kunnassa kuten esimerkiksi Vantaalla tai Espoossa koululaisille annetaan lista, josta lasten on kerättävä tietty määrä kasveja.
Ennaltamäärätty lista on varmasti kasvien tunnistamisen kannalta hieno asia, mutta mielestäni vapaus valita ja tunnistaa kasvit itse on lapselle hienointa. Tällöin kerättävien kasvien kirjo ja kasvikunnan monipuolisuus pääsee kokonaisuutena paremmin esille. Poikani keräsi parin viikon välein Varsinais-Suomesta ja Laatokan-Karjalan kasvillisuusvyöhykkeiltä kasvinsa ja havaitsi, että kerättyjen kasvien kirjossa oli selkeä ero. Saamalla valita vapaasti, poikani pystyi havainnollistaa tätä eroa.
 |
| Ajoin serkukset Playstationin äärestä keräämään kasveja Parikkalan Kirjavalan kanavapolulle. Vehreät lehtimetsät ja niittyaukiot, jotka kuuluvat Laatokan-Karjalan kasvillisuusvyöhykkeeseen tarjosivat peruskouluherbaarioon hieman tavallisuudesta poikkeavampia kasveja. |
Parasta hommassa on kuitenkin ollut se, että poikani pääsi liikkumaan luonnossa - ja otti Parikkalan reissulla mukaansa serkkunsa. Toinen näistä oli oman kokoelmansa jo aikanaan kerännyt, toisella se olisi vielä edessä. Itse seurasin kameran kanssa perässä ja toimin kantojuhtana löydetyille kasveille sekä pohdin poikani kanssa parasta tapaa kasvien prässäämiseen. Löysimme siihen varsin hienon tavan - tosin se ei sovellu ahtaisiin kaupunkioloihin. Ehkä tämä on sitä kuulutettua koulun ja kodin välistä yhteistyötä. Vanhemman mukanaolo ei vain yhdistä perheenjäseniä, mutta edesauttaa opetussuunnitelman mukaisen tehtävän tekemisessä.
Kasvien prässäysvinkit
Digitaalisena aikakautena kasveista on mahdollista ottaa myös tunnistettavissa oleva digikuva. Tällöin - ainakin Turussa - kuvan yhteydessä on oltava jokin tunnistetekijä, joka osoittaa, ettei kuva ole netistä haettu. Tehtävän tarkoitushan on saada lapset luontoon kasvien aidoille kasvupaikoille.
Digitaalisen kasvion kerääminen on myös hieno asia, sillä perinteinen kasvien prässääminen saattaisi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta - tai tilaakaan - prässätä kasveja kotonaan. Se vaatii paljon tilaa, joka on poissa käytöstä sen aikaa, kun prässääminen on käynnissä. Vähintään viikon.
Poikani valitsi perinteisemmän muodon ja olin siitä ilahtunut. Kokoelman laatiminen vie enemmän aikaa ja vaatii pitkäjännitteisempää otetta, mutta tulokseksi tulee kauniita kuivattuja ja litistettyjä kasveja. Monien kaupunkien ohjeita luettuamme ja prässäämistä ensin pienemmässä mittakaavassa kokeilleena, meidän vinkkimme prässäämiseen ovat seuraavat:
- Kun liikut luonnossa, kanna mukanasi paksua ja isoa kirjaa, jolle ei ole enää sen suurempaa käyttöä. Monissa ohjeissa kerrotaan, että kerää kasvit muovipussiin ja kanna sitä varovasti. Tämä kuitenkin sotkee kasvit keskenään ja monasti myös vahingoittaa niitä. Joten ota mukaan vaikkapa vanha Guinnesin ennätysten kirja ja aseta kasvit sivujen väliin heti, kun olet kerännyt ne. Näin saat kasvit siisteimmin ja ehjimmin kotiin
- Tarkasta kuntasi ohjeesta, täytyykö kasvit kerätä juurineen vaiko ilman. Nykykäytäntö - varsinkin kaupungeissa - vaikuttaa olevan, että kasvien juuria ei vahingoiteta. Fiksua, sillä kyseessähän voi olla vaikka harvinaisempikin kasvi.
- Varaa mukaasi pieni linkkuveitsi tai sakset, joilla saat katkaistua kasvin varret siististi. Kasvien varret ovat usein sitkeitä ja käsin katkaiseminen usein vain pilaa varret.
- Varaa kasvien prässäämiseen riittävästi tilaa. Voit toki käyttää prässäämiseen kaupasta ostettua kasviprässiäkin, mutta kaksi samankokoista vaneri- tai puulevyä ajavat saman asian. Voit käyttää vaikka vaatekaapin hyllyjä tähän.
- Paras kuivatuspaperi olisi imupaperi, mutta koska sitä on enää hankala löytää, monissa ohjeissa kehoitetaan käyttämää sanomalehteä. Sanomalehti on kuitenkin sellaisenaan huono, sillä vaikka vaihtaisitkin niitä kahden päivän välein, kuten ohjeissa sanotaan, tummentaa lehtien painomuste prässättäviä kasveja. Joten laita sanomalehden ja kasvien väliin vaikkapa huokoisempaa vesiväripaperia! Tällöin sinun ei tarvitse vaihtaa lehtiäkään (kunhan niitä on riittävän paksu kerros). Aiemmin neuvoin käyttämään talouspaperia, mutta se saattaa tarttua joihinkin heiveröisempiin kasveihin.
- Aseta ensimmäinen levy alustalle. Laita siihen tasaisesti muutama sanomalehtisivukerros ja sen päälle akvarellipaperia. Aseta kasvit siististi ja tasaisesti paperin päälle. Varo etteivät kasvit mene toistensa päälle.
Kasvien prässääminen. Tässä 38 eri lajia yhteen kerrokseen aseteltuna. Levy on yli 3 metriä pitkä, joten se vaatii tilaa. Voit hyvin tehdä kuivattamisen myös kerroksittain kapeammalla alalla käyttäen vaikkapa useampaa levyä välissä. - Ripottele SUOLAA (tätä ei ole juuri missään sanottu!) kasvien päälle. Tällöin niiden värit säilyvät tallessa paremmin!
- Peitä kasvit akvarellipaperilla ja sen jälkeen aseta päälle taas tasainen kerros (paksulti, 5-10 sivua) sanomalehtiä.
- Aseta toinen levy painoksi kasvien päälle. Aseta levyn päälle riittävästi painoa. Ohjeissa suositellaan usein kirjoja, mutta nykyiset kirjat ovat aika kevuitä. Koska sinulla on levy kasvien painona niin voit asettaa niiden päälle isompiakin ja painavampia esineitä. Paino asettuu tasaisesti levyn pinta-alalle. Itse käytimme autonrenkaita - monesta taloudestahan löytyy talvirenkaat. Tiiliskivetkin ajaisivat varmasti asiaa.
Eiköhän tässä ole painoa riittävästi. Vähempikin varmasti riittäisi. - Anna kasvien painua kasaan vähintään viikko. Mielellään kaksi, mikäli sinulla on siihen mahdollisuus. Pidempi aika tarkoittaa hienompia kasveja.
Paluu oppikoulun kokoelmaan
Onneksi nykyperuskoululaisille ei kuitenkaan aseteta aivan samanlaisia vaatimuksia kuin aikanaan oppikoululaisille. Veljeni, huomatessaan meidän prässäävän kasveja, kertoi, kuinka hänen piti aikanaan kerätä ne 50 kasvia. Syksyllä kouluun palattua opettaja avasi kasvion sivuja sattumanvaraisesti, peitti kädellään kasvin tietolapun ja oppilaan piti muistaa kasvin nimi sekä suomeksi että latinaksi.
Nyt jäljelle on jäänyt elämys. Hyvä näin.
Ja lopuksi tärkein ohje. ÄLÄ JÄTÄ KASVIEN KERUUTA LOPPUKESÄÄN. Suomen luonto on parhaimmillaan alkukesästä Juhannuksen molemmin puolin. Kukkivat kasvit ovat kauniimpia ja niitä on helpompi tunnistaa.
Tämä oli muuten sadas blogikirjoitukseni tähän blogiini. Kiitos kaikille reilulle 33.000:lle lukijalle!
Kiitos tästä kirjoituksesta! Asun vähän Suomea etelämpänä ja aion ryhtyä kasvien keruuseen.
VastaaPoista