Siirry pääsisältöön

Mikä #Midhill #Watergate -"skandaalissa" minua ärsytti?

Anteeksi

Hans Välimäki asetti tänään lippalakin kauniisti päähänsä ja pahoitteli antamiaan lausuntoja, jossa hän arvosteli sosiaalisessa mediassa noussutta kohua ravintolansa Facebook-sivujen toiminnasta. Midhill -ravintolan Facebook-sivujen ylläpitäjä oli perustellut ravintolan laskuttamaa vettä mm. palkkakustannuksilla ja kertonut, että ilmaista vettä voi juoda kotonakin. Tämä oli aiheuttanut kritiikkitulvan viestin kommenttikenttään ja lopulta ravintola poisti ketjun seinältään.
Hans Välimäki otti vesipullon kauniiseen käteensä ja pyysi tällä kuvalla anteeksi syntynyttä kohua. Nyt olisi some-konsulttien vuoro pyytää anteeksi ylireagointiaan.

Myrsky vesilasissa

Sosiaalista mediaa ja siellä oikeanlaista käyttäytymistä valvoo koko joukko sosiaalisen median konsultteja, jotka ovat herkästi heittämässä sen ensimmäisen kiven väärin käyttäytyneitä sivustoja kohtaan. Mitä suurempi kohde sitä suuremmalla joukolla nämä Käyttäytymisen kultaisen kirjan -ritarit juoksevat sormet ojossa neuvomaan etikettiä rikkoneita kohtaan. Samalla joukkoon liittyy suuri joukko taviksia, joista on vain kiva ojentaa ja kenties kiusatakin itseään näkyvämpiä henkilöitä verkossa.

Tämä "me olemme parempia kuin te, jotka ette osaa käyttäytyä somessa" mentaliteetti ärsyttää minua suuresti. Vaikka olen mielestäni sosiaalisen median asiantuntija, mietin enemmän kuin minuutin ennenkuin lähden arvostelemaan muita heidän vääränlaisesta käyttäytymisestään mediassa. Me olemme kaikki ihmisiä ja "tuohtuminen" esimerkiksi siitä, että Merikarvian äijänkantofestivaalit rikkoo Facebookin arvontaohjeistusta, on aivan turhaa. Närkästymisen sijaan asiasta voi ystävällisesti halutessaan informoida järjestävää tahoa ja opastaa heidät oikeanlaisen tiedon pariin - vahingoniloinen ähäkutti-mentaliteetti ei ole kovinkaan rakentavaa.

Merikarvian äijänkantofestivaalit -nimistä tapahtumaa ei tietääkseni ole olemassa. Jos joku nyt sattui sellaisenkin Googlaamaan - tai tuohtumaan siitä, ettei festivaalilla ole edes verkkosivuja.

Erehtyminen on inhimillistä

Me kaikki erehdymme joskus. Itsekin olen monasti vetänyt pallosta ohi, kun olen työskennellyt sosiaalisen median parissa, mutta virheistä voi ja pitää oppia. Mikäli oma ego boostautuu siitä, että toisten erehdyksille sosiaalisessa mediassa ilkutaan tai veistä aletaan blogeissa ja twiiteissä kiertää haavassa, niin silloin olet väärällä alalla.

Sosiaalinen media on yhteisöllisyyttä, yhteistoimintaa ja toisten auttamista. Samanlaista yhteishenkeä kuin esimerkiksi voimme tavata sosiaalisen median yhteisön jokavuotisessa SomeTime -tapahtumassa, jossa kaikki auttavat ja avustavat toisiaan pyyteettömästi ja iloisin mielin. Samanlaisen temperamentin soisi leviävän nettiinkin.

Netti on tehnyt tuohtumisesta helppoa. Herne uppoaa nenään helpommin kuin koskaan - ja kuten valitettavasti olemme lukeneet (tai olette voineet blogeistanikin lukea) kiusaamisestakin tulee äärimmäisen helppoa.

Eikö maailmassa kuitenkin ole tärkeämpiäkin asioita kuin Midhillin Watergate? Kuten esimerkiksi jalkapallo.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Slavery was abolished in USA in 1865, in Finland it was done in the 1950's

In 2010 Finland's National Brand Committee lead by former Nokia CEO Jorma Ollila presented its paper to a former Foreign Minister Alexander Stubb. The committee stated proudly that Finland was the forerunner of democracy since Finnish women became the first in the world to have unrestricted rights both to vote and to stand for parliament. But something was left out from the report. Something which was part of the Finnish Social Policy in many decades of the 20th Century. In many countries this would be called slavery. And this is something which is quieted story of the Finnish history. A modern time slavery. Finnish historician Jouko Halmekoski writes about the modern slave market which was the fact in Finland as late as in the 1950's. He interviewed 25 persons who had been auctioned away by the local government in order to save money in sustaining the children. The lowest bidders won the custody of the child for one years period. Ironically the auction was held in the 29

Today's Rudolf Koivu would be a Game Designer

Rudolf Koivu (1890 - 1946) is one of the illustrators which has affected me most. Even if Finland's most known illustrator died already in 1946 there is no one which has escaped Koivu's sensuous lines, magical creatures from childrens' stories and Christmas cards. I claim, Koivu is for Finns the same than Carl Larsson for Swedes or Mucha for Czechs. Or perhaps even more than that. Last summer I visited an exhibition full of Koivus drawings to different Childrens' stories. It blew my mind out. Pictures to the stories by Grimm, Topelius, Andersen were all presented. Thinking of the fact that the world was not full of images Koivu's characters, trolls, sceneries and mystical creatures were amazingly original ones. Unlike today's illustrator who has grown in a world full of images, Koivu had to bring these creatures from his mind. That is a thing which often has been neglegted. My first memories of Koivu, though I did not know that by then, were the sensuous cov

Kasvien keruu ja herbaario - prässäämisohjeet

1970-luvun peruskoulu-uudistus unohti kasvion! Kuulun siihen peruskoulusukupolveen, jonka ei tarvinnut kerätä kesälomansa aikana herbaariota eli kasvikokoelmaa. Se oli sääli, sillä pläräsin useasti veljeni keräämää upeaa 50 kasvin kokoelmaa. Selasin usein sen sivuja ihastellen kauniisti kuivattuja ja prässättyjä kasveja. Olisin halunnut koota sellaisen itsekin. Se jäi, kunnes vihdoin tänä kesänä pääsin kannustamaan poikaani hänen kasvinkeruuretkillään. Sain seuratakin häntä ja hänen serkkujaan metsien siimekseen ja peltojen pientareille. Hienointa oli, että hänen opettajansa jopa kannusti vanhempia ja isovanhempia sekä lapsia liikkumaan yhdessä luonnosta nauttien - kunhan lapsi valitsisi poimittavat kasvit. Matka aurinkoisella soratiellä kohti luontoa ja kerättäviä kasveja. Kasvienprässääminen palasi takaisin Jossain vaiheessa kasvien kerääminen palasi peruskoulun opetussuunnitelmaan. Vapaaehtoinen, mutta numeroon positiivisesti vaikuttava, kasvikokoelma kerätään yleis