Viime viikkoina olen lenkkeillyt ahkeraan ympäri Turkua. Olen mennyt alueille ja kujille, joita en ole aikaisemmin kolunnut ja olen törmännyt toinen toistaan hienompiin turkulaisiin rakennuksiin. Mutta olen havainnut fiilisteleväni rakennuksia, joille ei arkkitehtuuripalkintoja ole myönnetty ja jotka eivät arkkitehtuurikirjojen kansia koristaisi.
Tämä on ylistyslaulu rumuuden estetiikalle. Arkkitehtuurille, jota yleisimmin pidämme kaupunkikuvan rumistuksena. Mutta arkkitehtuuri on tarpeeksi rumaa, siitä tulee kaunista.
Aloin miettiä tätä erityisesti, kun viime viikonloppuna kolusin yliopistomäkeä. Oikaisin lenkilläni kohdassa, josta en ollut aikaisemmin kulkenut. Rakennus sijaitsee yliopistonmäellä Turussa ja sen nimi on Juslenia. Sen on piirtänyt arkkitehti Aarne Ehojoki ja Turun yliopisto on päättänyt purkaa rakennuksen suurimman osan kansaa hurratessa vieressä.
Itse kommentoin rakennusta Facebookiin jakamassani kuvassa "Näen silmissäni tämän talon urbaanin Blair Witch -projektin ympäristönä". Postaukseni kirvoitti useita muisteloita seinälleni. Talo oli täynnä muistoja, jotka tekivät siitä ulkoasuaan merkittävämmän siellä opiskelleille ja työskennelleille. Rumahan talo on, mutta vetää niin överiksi, että se on mielestäni jo kaunis. Marraskuinen sade ja pimeä ilta vain täydensivät vaikutelmaa.
Myöhemmin viikolla kävelin Logomo Byrååseen, jossa Turun konttorini sijaitsee. Oikaisin Mannerheimin puiston läpi ja havahduin nähdessäni sen reunassa sotilaallisessa rivissä riippuvat keinut. Ajattelin Gretcheniä ja Helgaa, DDR:läisen päiväkodin puuvillaunivormuun pukeutuneita pedagogeja, jotka vaiteliaana kiikuttivat tyhjin silmin eteensä päin katsovia pikkulapsia. Mutta kaunis tämä lastenkiikkujen rivistö oli - ja ennenkaikkea ajatuksia herättävä.
Toisena päivänä kuljin toimistoon pitkin Käsityöläiskatua ja etsin silmilläni sitä korkeaa rakennusta, johon olin kiinnittänyt huomiota rautatiesiltaa ylittäessäni edellisenä päivänä.
Yli 10-kerroksinen monumentti keskellä Turkua. Arkkitehtoninen helmi, jonka ohi tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat kävelleet sitä oikeasti huomaamatta tai sitä arvostamatta. Jopa niin, että ohitseni kulkenut vanhus pysähtyi ja ihmetteli ääneen, mitä kuvasin. Taisi pyöritellä päätänsäkin, kun kerroin, että onpa hieno kerrostalo. Sattumalta arkkitehtinä samainen Aarne Ehojoki, joka on piirtänyt Jusleniuksenkin.
Tämän kirjoitussarjan, jonka ensimmäinen osa tämä on, tarkoituksena on osoittaa, että kauneus ei piile vain 1900-luvun alun puutaloissa tai 1950-luvulla rakennetuossa kivitaloissa. Sitä voi löytyä myös rakentamisen kuumina vuosina 1960-70 -luvun taitteessa rakennetuissa taloissa.
Norjalainen tuttavamme totesi, ajettuamme Itäistä Pitkääkatua pitkin, että Turku "er en virkelig trabantby". Painoin tämän vertauskuvan mieleeni ja kesäisinä sunnuntai-iltoina, kun palaan maalta kaupunkiin ja ajan Kupittaalta kohti Marttia. Ajattelen, että - kyllä, ihmeen hieno Trabant-kaupunkikin Turku on.
Tämä on ylistyslaulu rumuuden estetiikalle. Arkkitehtuurille, jota yleisimmin pidämme kaupunkikuvan rumistuksena. Mutta arkkitehtuuri on tarpeeksi rumaa, siitä tulee kaunista.
Aloin miettiä tätä erityisesti, kun viime viikonloppuna kolusin yliopistomäkeä. Oikaisin lenkilläni kohdassa, josta en ollut aikaisemmin kulkenut. Rakennus sijaitsee yliopistonmäellä Turussa ja sen nimi on Juslenia. Sen on piirtänyt arkkitehti Aarne Ehojoki ja Turun yliopisto on päättänyt purkaa rakennuksen suurimman osan kansaa hurratessa vieressä.
 |
| Juslenia, Turun yliopistonmäki. Arkkitehti Aarne Ehojoki. |
Myöhemmin viikolla kävelin Logomo Byrååseen, jossa Turun konttorini sijaitsee. Oikaisin Mannerheimin puiston läpi ja havahduin nähdessäni sen reunassa sotilaallisessa rivissä riippuvat keinut. Ajattelin Gretcheniä ja Helgaa, DDR:läisen päiväkodin puuvillaunivormuun pukeutuneita pedagogeja, jotka vaiteliaana kiikuttivat tyhjin silmin eteensä päin katsovia pikkulapsia. Mutta kaunis tämä lastenkiikkujen rivistö oli - ja ennenkaikkea ajatuksia herättävä.
 |
| Keinut, Mannerheimin puisto, Turku. |
Yli 10-kerroksinen monumentti keskellä Turkua. Arkkitehtoninen helmi, jonka ohi tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat kävelleet sitä oikeasti huomaamatta tai sitä arvostamatta. Jopa niin, että ohitseni kulkenut vanhus pysähtyi ja ihmetteli ääneen, mitä kuvasin. Taisi pyöritellä päätänsäkin, kun kerroin, että onpa hieno kerrostalo. Sattumalta arkkitehtinä samainen Aarne Ehojoki, joka on piirtänyt Jusleniuksenkin.
 |
| Kerrostalo Käsityöläiskadulla, Turku. Arkkitehti: Aarne Ehojoki |
Norjalainen tuttavamme totesi, ajettuamme Itäistä Pitkääkatua pitkin, että Turku "er en virkelig trabantby". Painoin tämän vertauskuvan mieleeni ja kesäisinä sunnuntai-iltoina, kun palaan maalta kaupunkiin ja ajan Kupittaalta kohti Marttia. Ajattelen, että - kyllä, ihmeen hieno Trabant-kaupunkikin Turku on.
Kommentit
Lähetä kommentti