I write in margins

Nyt on kulunut vuosi siitä, kun aloitin blogaamisen uudestaan . Kirjoitin aikanani huomioita Norjasta suomalaissilmin aikanaan varsin suositussakin blogissani, mutta Suomeen muutettuani kirjoittaminen jäi. Kunnes viime marraskuussa tartuin bloggeriin ja kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni liikenneturvallisuudesta. Se oli surullinen tarina. Yksi ensimmäisistä kirjoituksistani käsitteli, loukkaantuako kun kuvasi alkaa levitä viraalisesti vai nauttiako siitä, että bongasi aiheen, jota ihmiset levittävät mielellään. Otin oheisen kuvan marraskuussa 2012 Kortteliravintola Hugossa. Lopetin jakamisen laskemiset, kun 40.000 jakoa tuli täyteen. Vuosi pähkinänkuoressa Blogissani on vierailtu 61.191 kertaa Se tekee 5182 vierailua kuukaudessa Olen julkaissut 125 tekstiä, joista suomeksi 58% (72) Keskimääräinen lukijamäärä on ollut 482/postaus Eniten vierailuja blogiini toi tarina Anni-nallesta, josta tuli päivän iloinen uutinen Suomeksi ja englanniksi Olen kirjoittanutn teks...

Aamulla katuvalojen sammuessa kävelin Puutarhakatua pitkin kohti Käsityöläiskatua. Kadun toisella puolella jylhänä kohoavan Turun kaupungin Kasvatus- ja opetusviraston tornitalon ikkunat pysäyttivät minut jalkakäytävälle. Julkisivun koneen näyttötaulun kaltaisena hehkuvat ikkunat. Suunnittelu: Arkkitehtitoimisto Aarne Ehojoki. Ihastelin aamuhämärässä ikkunoista jalokivien lailla hehkuvia ikkunoita. Valoja syttyi ja sammui sitä mukaa, kun ihmiset pistivät aamukaffetta tulille, lähtivät töihin tai astuivat toimistoonsa. Tumma aamuruskon värjäämä taivas heijastui kauniisti mustista lasipunnoista. Rakennuksen rosoinen ruskea betonipinta on muistuma suomalaisesta peruskalliosta. Se ei noudata uusklassismista tuttua ja Turun puutalokortteleista tuttua pastellia värimaailmaa, vaan 70-luvun alkupuolen tuttuja maanläheisiä värejä. Ensimmäisen kerroksen tummanruskeat - kirpputorien robusteista Arabian kahvikupeista mielikuvia tuovat - klinkkerilaatat korostivat vaikutelmaa. Tarkastel...

Viime viikkoina olen lenkkeillyt ahkeraan ympäri Turkua. Olen mennyt alueille ja kujille, joita en ole aikaisemmin kolunnut ja olen törmännyt toinen toistaan hienompiin turkulaisiin rakennuksiin. Mutta olen havainnut fiilisteleväni rakennuksia, joille ei arkkitehtuuripalkintoja ole myönnetty ja jotka eivät arkkitehtuurikirjojen kansia koristaisi. Tämä on ylistyslaulu rumuuden estetiikalle. Arkkitehtuurille, jota yleisimmin pidämme kaupunkikuvan rumistuksena. Mutta arkkitehtuuri on tarpeeksi rumaa, siitä tulee kaunista. Aloin miettiä tätä erityisesti, kun viime viikonloppuna kolusin yliopistomäkeä. Oikaisin lenkilläni kohdassa, josta en ollut aikaisemmin kulkenut. Rakennus sijaitsee yliopistonmäellä Turussa ja sen nimi on Juslenia. Sen on piirtänyt arkkitehti Aarne Ehojoki ja Turun yliopisto on päättänyt purkaa rakennuksen suurimman osan kansaa hurratessa vieressä. Juslenia, Turun yliopistonmäki. Arkkitehti Aarne Ehojoki. Itse kommentoin rakennusta Facebookiin jakamassani kuv...