Kaivoin digikynän naftaliinista. Minut pidemmältä ajalta tuntevat tietävät, että olen aikanaan ollut aktiivinen kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Piirroksiani on julkaistu suomalaisissa, norjalaisista ja brittiläisissä lehdissä. Viime vuosina piirtäminen lehtiin on vähentynyt vaikka grafiikkaa eri muodossa olen tehnyt lähes päivittäin.
Ensimmäinen piirrokseni käsitteli ajankohtaista aihetta. Ulkoministeri Timo Soinin rukousmatkaa Washingtoniin.
Suomessa on monta mainiota piirtäjää, mutta yhteiskunnallinen kommentointi on jäänyt ohueksi
Poliittinen pilapiirros ja sen luominen on muutakin kuin kuvittamista. Piirtäjä on parhaimmillaan silloin, kun hän ei propagoi omia kantojaan, vaan voi vitsailla aiheesta kuin aiheesta ja kameleontin lailla vaihtaa satiirinsa kohteita sujuvasti opposition edustajista hallituspuolueisiin. Kuvat eivät siis edusta piirtäjän omia kantojaan. Kyse on fiktiosta. Satiirista.
Valitettavasti Nyky-Suomessa monen lehden julkaisema poliittinen pilapiirros jää liian usein ohueksi kannanotoksi. Pelkkä piirrostaito ei valitettavasti riitä. On oltava näkemystä ja aitoa kiinnostusta politiikkaa, järjestelmää ja poliittista historiaa kohtaan. Ellei sitä ole, piirros jää taitavasti piirretyksi, mutta hengettömäksi luomukseksi.
Monessa eurooppalaisessa maassa, kuten Ranskassa ja Iso-Britanniassa, poliittisella pila- tai satiiripiirroksella on vankka historia. Suomessa muistellaan vieläkin Kari Suomalaisen kulta-aikoja, mutta Kirkko ja Kaupunki -lehden Ville Rantaa ja Hesarin Karlssonia lukuunottamatta maanlaajuisesti nimeltä tunnettuja pilapiirtäjiä ei juuri ole. Itse nostaisin framille Satakunnan Kansan Kerberoksen ja erityisesti Kalevan Jarin. Jaria pidän tämän hetken parhaimpana piirtäjänä Suomessa.
Kommentit
Lähetä kommentti