Kuinka laihduin kuukaudessa 13,5 kiloa

Heinäkuun alussa päätin tehdä lomani aikana jotakin järkevää. Vuosien aikana vyötärölle oli pikkuhiljaa hivuttautunut ylimääräisiä kiloja ja vaaka näytti (1.7.2013) huimat 105,7 kilogrammaa. Koska miehellä on mittaa vain 184 senttiä, tämä tarkoitti merkittävää ylipainoa. Nyt, tasan kuukautta myöhemmin, vaaka näyttää 92,2 kiloa. Se on 13,5 kiloa vähemmän kuin kuukausi sitten. Vyötäröltä katosi kokonaiset 15 cm. Mitä tapahtui ja kuinka tämä pudotus oli mahdollista?

En hakeutunut minkään diettigurun oppilaaksi, osallistunut painonhallintaohjelmaan tai palkannut avukseni henkilökohtaista valmentajaa. Mietin, miten olin aikaisemmin tehnyt ja päätin alkaa tehdä toisin.

Mietin ruokailutottumuksiani. Ruokailu oli varmastikin suurin syntipukki lihomiseeni. Söin laadukasta ja hyvin korkealaatuisista raaka-aineista tehtyä kotiruokaa, mutta annokseni olivat suuria. Muutin periaatteeksi sen, että saan edelleen syödä kaikkea, mutta söisin sitä vast'edes vähemmän. Perunaa ja pastaakin voi lautasella olla, mutta kohtuudella. Lisäksi aloin täyttää lautasta enemmän salaatilla. Salaatinkastikkeeksi riittäisi pelkkä oliiviöljy.

Tässä esimerkkejä kuukauden aikana nauttimistani ruoista. Jokainen voi itse päätellä, olenko uhrannut hyvän ruoan vähempien kilojen alttarille:

Grillattu naudan sisäpaisti, peruna (1) ja fetasalaatti. Salaattikastikkeeksi oliiviöljy. Feta ei ole ns. kevytfetaa.

Kanasalaatti grillatusta kanasta.

Karamellisoitua luomuporsaan niskaa, kesäkaalia ja pont neuf perunaa.

Kanapastaa kermakastikkeella (aitoa kermaa), pastaa, oliiviöljyssä ja palsamicossa kuullotettuja kauden vihanneksia.

Grillattu Black Angus sisäfilepihvi, uutta perunaa (1), grillattu paprika ja vihersalaatti.

Ja se perinteinen. Kaiken ei tarvitse olla vain tonnikalasalaattia. Hyvin ja kevyesti voi syödä siis muutenkin.

Kuten vaikkapa varioiden sitä grillatulla lisäaineettomalla Bratwurstilla.

Vähensin leivän ruokavaliostani minimiin. Edellisen mukaisesti syön edelleen leipää, mutta olen karsinut sen määrän minimiin. Vaaleaa leipää en syö lainkaan, vaan ainoastaan rukiista tehtyä näkkileipää tai ruisleipää. Leivän päältä olin poistanut leikkeleet jo paria kuukautta aiemmin. Mutta juusto maistui liikaakin. Tästä lähtien leivän päälle  kelpasivat ainoastaan kurkku, tomaatti ja muut kasvikunnan herkut. Kurkku on ehdoton suosikkini. Leipäiset välipalat korvasin itsekerätyillä metsämarjoilla ja rahkalla/rasvattomalla jogurtilla.

Mustikkarahka. Rahkaa ja runsaasti tuoreita itsekerättyjä mustikoita. Hyvää!

Villivadelmajogurtti. Metsävadelma on lempimarjani. Parempaa ja maukkaampaa suomalaista marjaa saa hakea.

Poistin ylimääräiset hiukopalat. En tarvitsisi jatkossa mitään ylimääräisiä herkkuja/leipiä yms. varsinaisten ruoka-aikojen ulkopuolella. En ainakaan enää söisi iltaisin.

Mietin, mistä saan piilosokeria. En syö makeisia tai juo virvoitusjuomia. Siispä syylliset löytyivät muualta. Pulla, jäätelö, mehut, olut sekä viini. Eli vähentäisin tai lopettaisin näiden nautintoaineiden syömisen/juomisen kokonaan.

Aloitin alkoholittoman heinäkuun eli en koskenut alkoholipitoisiin juomiin heinäkuun aikana. Ajatus siitä, etten nauttisikaan saunaolutta, hyvää lasillista punaviiniä ruoan kanssa, tuopillista Krombacheria ystävieni seurassa Hugossa tai heinäkuun monissa juhlissa, kuulosti haastavalta. Mutta se olikin yllättävän helppoa. Ja mukavaa. Saksankielisen Euroopan alkoholittomat oluet ovat erinomaisia. Tällä hetkellä harkitsen, että pidättäytyisin alkoholijuomista pidemmäksikin aikaa. Säilyy se Barolo siellä kellarissa ensikin vuoteen.

Lisäsin liikuntaa. Liikuin aiemminkin, mutta pääasiassa pyöräillen reilut parisenkymmentä kilometriä kerrallaan. Tosiasia on, ettei se juuri kuluta mitään. Joten pääsin lisätä määriä, kertoja ja lenkkien pituutta. Ja ennenkaikkea kestoa. Kuukauden aikana liikuin lihasvoiman avulla reilusti yli 350 kilometriä. Extreemeimmät lenkit olivat pyöräily mökille (90km) ja takaisin (100km) ilman merkittävämpiä taukoja. Liikunnan avulla lihasmassa pysyy kondiksessa.

Mm. tämä maantien pätkä valtavine nimismiehen kiharoineen tuli tutuksi heinäkuun aikana.

Mökkipaikkakuntani maasto oli liikunnan kannalta ideaalista ja jään kaipaamaan sitä kaupunkiin palattuani. Pääasiassa soratietä ja ennenkaikkea runsaasti vaativia nousuja. Suomusjärvi on Etelä-Suomen korkeimmalla sijaitseva paikkakunta ja sen huomaa pohkeissa pyörälenkkiä ajellessa.

Suomalainen Sports-Tracker palvelu oli hauska seuralainen lenkeillä. Mm. tällä pyöräretkellä käytin palvelua lenkkini pituuden määrittelemiseen ja tein ylimääräisen 13 kilometrin lenkin, jotta maratonin matkapituus tulisi täytetyä. Kuten korkeusmittarista näkyy, ovat nousut Suomusjärvellä aivan toista luokkaa kuin Turussa.

Ostin vaa'an. Kotitaloudessamme ei ollut vaakaa. Emme halunneet opettaa lapsillemme painohysteeristä kulttuuria vaan tervettä asennoitumista omaan ruumiiseensa. Koin vaa'attomuuden hankalaksi tavoitteellisen muutoksen aikaansaamiseksi ja ostin elämäni ensimmäisen vaa'an.

Liika vaakaan tuijottaminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Ruumiinrakenteemme ovat erilaisia, BMI ei todellakaan kerro kaikkea vaan saattaa johtaa jopa harhateille. Myös painomme vaihtelee parikin kiloa saman vuorokauden aikana, joten painohysteriaankaan ei ole aihetta. Jotta mittaustulokset olisivat verrannollisia, paino on hyvä mitata aina samaan aikaan. Näin minäkin olen tehnyt.

Tänä aamuna (1.8.2013) katsoin vaakaa ja totesin laihtuneeni n. 13,5 kiloa. Vetäisin kaapista Tiger of Sweden pukuni, jonka olin ostanut Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisiin tammikuussa 2011. Silloin puvun housut olivat varsin naftit. Tässä välissä puku on saanut rauhassa roikkua vaatekaapissani. Kunnes tänään totesin, että vaude, tämähän pyörii päälläni!

Tämä kuukausi on ollut ihana ja tuloksia on tullut enemmän kuin uskalsin unelmoida. Paras palaute ja motivaatio on ollut, kun tuttavat ja kaverini ovat todenneet minun laihtuneen. Kiitos näistä sanoista ja kannustuksesta!

Urakka jatkuu. Nipistän tästä vielä muutaman kilon ja on luonnollista, että tahti tulee tästä jonkin verran hidastumaan. Tavoitteeni on, että painoni alkaa turvallisesti kahdeksalla. Kuten eräs vastaavanlaista projektia vetävä ystäväni toteaa toisaalla: kyse ei ole dietistä vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavan muutoksesta. Hyvin sanottu!