Luin juuri tutkimuksen Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa (2012, Sosiaali ja terveysturvan tutkimuksia 124, Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho). Tämä on pitkään aikaan ensimmäinen sosiaalitieteellinen tutkimus, joka on herättänyt ajatuksia ja kysymyksiä. Tutkijoiden viides- ja kahdeksasluokkalaisilta informanteilta saamat tiedot ovat arvokkaita löytöjä ja niiden tiedostaminen esimerkiksi kasvatusammateissa ja lastensuojelussa voi tämän ansiosta parantua
Tutkimuksen ilmestyttyä joulun alla mm. Aamulehti ja Iltalehti uutisoivat siitä näkyvästi nettisivuillaan otsikoin: "Kelan tutkimus karseaa luettavaa. Köyhimpiä lapsia KIUSATAAN. Lapsen tavaroiden merkit, ikä ja mallit huomataan."
Lapset tutkimuskohteena ja tutkimusetiikka vs. journalistinen etiikka
Otsikko yksinkertaistaa ja vähättelee tutkimuksen monipolvista sisältöä. Palaan siihen hetken kuluttua. Kyseessä on laadullisia menetelmiä käyttävä tutkimus, jossa paneudutuaan lasten omiin kokemuksiin ja näkemyksiin taloudellisesta eriarvoisuudesta. Tutkijoiden kehittämä tutkimusmenetelmä tuo hienovaraisella tavalla esiin - lapsia leimaamatta tai aliarvioimatta - heidän näkemyksiään eriarvoisuudesta. Lasten haastatteleminen on aina eettisesti erittäin hankala asia. Kaikkien lapsia informantteina käyttävien tulisikin lukea tutkimuksen menetelmäosuus ja varsinkin eettinen pohdinta, kuinka tutkijan tulee kunnioittaa lasta ja hänen yksityisyyttään mutta haastattelutilanteessa tuntea aikuisten vastuuta ja tarjota huolenpitoa.
Lapsilta ei myöskään voi kysyä kaikkia asioita ja kysymysten esittämiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota. Arat ja koskevatkin teemat pitää osata käsitellä oikealla tavalla. Valitettavasti sama eettinen pohdinta ei yltänyt lehtien käyttämään "journalistiseen vapauteen", joka olisi voinut otsikoinnissaan olla diskreetimpi ja tutkimuksen kohteena olevia lapsia kunnioittavampi.
Lasten tärkeänä pitämät tavarat ja asiat.
Lasten kuluttamismahdollisuudet ovat lasten kokeman taloudellisen eriarvoisuuden kannalta keskeisiä. Varsinkin lapsen itselleen välttämättömäksi tuntemien tavaroiden puuttumisella on kiinteä yhteys lasten hyvinvointiin. Taloudellinen eriarvoisuus tai resurssien erilaisuus tulee näkyviksi nimenomaan kulutuksessa, jolla on materiaalisten arvojen lisäksi myös sosiaalisia tehtäviä (s. 44).
Tutkijat pyysivät lapsia kertomaan itselleen välttämättömistä tavaroista ja asioista. Viidesluokkalaisten välttämättöminä pitämät tavarat olivat lähes poikkeuksitta puhelin, polkupyörä, taskuraha, oma huone sekä se, että perheessä on oma auto. Tärkeää oli myös mahdollisuus kutsua kavereita kotiin sekä kodin lähellä olevat leikkipaikat.
Lasten väliset erot ja tavaroiden arvostus (sekä tyttöjen ja poikien väliset erot) kasvavat kahdeksanteen luokkaan tullessa. Pojille useampi tavara on huomattavasti tärkeämpi kuin tytöille ja aineelliset hyödykkeet olivat heille muutenkin tärkeämmässä asemassa. Tietokone ja mahdollisuus luokkaretkelle osallistumiseen nousivat korostuneemmin esiin tässä ikäluokassa. (ss. 45-6). Tutkimukseen litteroidut lasten haastattelut ovat eläviä ja niissä heijastuu nykylapsen ja nuoren arki tavaroistuneessa maailmassa. Lapset pitivät mm. itsestäänselvänä, että lapsella on omaa rahaa muutama euro aina taskussaan (s. 51). Monet ottivat esiin myös sen, että lasten kuului myös harrastaa. Maksulliset liikuntaharrastukset kuuluivat arvoasteikon yläpäähän, kun musiikin kuuntelua tai elokuvaharrastusta piti enemmänkin puolustella, jotta se olisi nähty arvokkaaksi (s. 55-6).
Myös ulkomailla matkustaminen nähtiin normina. Sitä, että joku ei olisi käynyt ulkomailla pidettiin omituisena ja normaalista poikkeavana (s.101)
Miten lapset tulkitsevat lasten eriarvoisuuden?
Seuraava luku onkin rankempi lukukokemus. Tutkijat tulkitsevat monimuotoisen kyselylomakkeen perusteella sitä, miten lapset jäsentävät lasten välisiä eroja pohjautuen materiaalisiin tekijöihin (lasten tavarat ja vaatteet), millaisia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia tai käyttäytymistä lapset liittävät eri tavaroita omaaville lapsille sekä miten nämä eriarvoisuudet tulevat esiin lapsen vapaa-ajan vietossa tai koulunkäynnissä. (s. 57-8)
Tutkijoilla oli käytössään erilaisia kuvakollaaseja, joista he pyysivät lapsia ja nuoria kertomaan vapaasti, millaisia kuvissa näkyvät henkilöt ovat heidän mielestään (ks. seuraava kuva). Itseni yllätti se, miten tavaroiden määrä vaikutti siihen, millaisena lapset näkivät siinä olevan henkilön. Tavarapaljouteen liitettiin mm. menestyminen koulussa, suurempi kaveripiiri, iloisuus ja avoimuus - ja vähän tavaroita omaavan arveltiin joutuvan jopa kiusaamisen tai syrjäyttämisen uhriksi (ss. 57-9, 66-7. Siitä siis nuo aiemmin mainitut otsikot). Vähemmän tavaroita omaava nähtiin myös surumielisenä ja apeana (huom. kuvissa olevilla lapsilla on täysin samanlainen ilme ja asento) (s.61). Varakkaana pidetty lapsi oli tutkimusryhmän mielestä aktiivinen, kun vähemmän tavaroita omaava nähtiin passiivisena ja syrjäänkin vetäytyvänä (s. 67).
Lasten kertomat syyt siihen, miksi toisilla on rahaa ja miksi toisilla ei vaihtelivat ikäryhmittäin. Nuoremmat liittivät syitä yksilöllisiin piirteisiin (kuten laiskuuteen tai asenteeseen), mutta vanhemmilla lapsilla myös sosiaaliset ja rakenteelliset selitykset olivat syinä (työttömyys ja sosiaaliturvan riittämättömyys, lasten kotihoito ja alhainen palkka). (ss. 68-69)
Lasten kokemat suhteet ja taloudellinen eriarvoisuus
Tutkimus etenee määrittelemään analyyttisesti lasten kokemuksia sosiaalisista suhteista ja analysoimaan sitä, miten lapset arvottavat taloudellisen hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden väliset erot. Toisaalta lapset olivat kriittisiä siihen, mahtaako rahalla ansaittu ystävyys olla pysyvää, mutta toisaalta he kuitenkin halusivat olla parempiosaisen kavereita. Huono-osaiseksi leimaantuminen tai huono-osaisuuden nähtiin lisäävän kiusaamisriskiä. Kiusaaminen oli ennenkaikkea henkistä: ryhmästä poissulkemista ja kaverittomuutta. Yhteiset intressit ja tausta yhdistävät, lapsenakin. (ss. 81-3, 87-90, 92)
Lopuksi
Lasten taloudellinen eriarvoisuus näkyy lasten arjessa monella eri tavalla sekä konkreettisesti että tunnetasolla. Lasten erilaiset kulutusmahdollisuudet luovat lasten arkeet erilaisia kategorioita, jotka lapset tunnistavat jo aikaisessa vaiheessa ja antavat niille merkityksiä, jotka kuvastavat yhteiskunnassa vallitsevia eroja ja mahdollisuuksia.
Lasten erilaiset kulutustottumukset luovat eriarvoisuutta, joka määrittää lapsen aseman ja osallisuuden. Erityisesti tämä tulee esiin lasten tärkeissä kaverisuhteissa ja muissa vertaisryhmissä. Tavaroiden arvo ja merkitys määritellään arjessa suhteessa muihin. Vähäiset resurssit voivat rajoittaa merkittävässäkin määrin lapsen toimintamahdollisuuksia. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat lapset eivät voi viettää vapaa-aikaansa muiden lasten tavoin ja tästä voi aiheutua lasten sosiaalisten toimintamahdollisuuksian kaventuminen. Eriarvoistuminen alkaa jo lapsena. (s. 114)
Yhteiskunnassa yhä suuremman merkityksen saanut kaupallisuus ja kulutuskulttuuri sekä erot lapsiperheiden kulutusmahdollisuuksissa välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta. Taloudellinen eriarvoisuus ei ole vain aikuisten välinen asia, vaan sillä luodaan pohja pohja tulevaisuuden Suomelle. Lasten taloudelliseen eriarvoistumiseen ja sen ehkäisyyn pitäisi mielestäni puuttua nykyistä voimakkaammin. Taloudellisen eriarvoistumisen seurauksesta aiheutuvat laskut voivat muuten tulevaisuudessa olla vieläkin suurempia.
Lähde:
Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Kelan tutkimusosasto. Helsinki
Muualla:
Lasten eriarvoisuus tuntuu lasten arjessa
Kelan verkkokauppa (Hinta 15 €): Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa
Tutkimuksen ilmestyttyä joulun alla mm. Aamulehti ja Iltalehti uutisoivat siitä näkyvästi nettisivuillaan otsikoin: "Kelan tutkimus karseaa luettavaa. Köyhimpiä lapsia KIUSATAAN. Lapsen tavaroiden merkit, ikä ja mallit huomataan."
 |
| Iltalehti 17.12.2012 |
Otsikko yksinkertaistaa ja vähättelee tutkimuksen monipolvista sisältöä. Palaan siihen hetken kuluttua. Kyseessä on laadullisia menetelmiä käyttävä tutkimus, jossa paneudutuaan lasten omiin kokemuksiin ja näkemyksiin taloudellisesta eriarvoisuudesta. Tutkijoiden kehittämä tutkimusmenetelmä tuo hienovaraisella tavalla esiin - lapsia leimaamatta tai aliarvioimatta - heidän näkemyksiään eriarvoisuudesta. Lasten haastatteleminen on aina eettisesti erittäin hankala asia. Kaikkien lapsia informantteina käyttävien tulisikin lukea tutkimuksen menetelmäosuus ja varsinkin eettinen pohdinta, kuinka tutkijan tulee kunnioittaa lasta ja hänen yksityisyyttään mutta haastattelutilanteessa tuntea aikuisten vastuuta ja tarjota huolenpitoa.
Lapsilta ei myöskään voi kysyä kaikkia asioita ja kysymysten esittämiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota. Arat ja koskevatkin teemat pitää osata käsitellä oikealla tavalla. Valitettavasti sama eettinen pohdinta ei yltänyt lehtien käyttämään "journalistiseen vapauteen", joka olisi voinut otsikoinnissaan olla diskreetimpi ja tutkimuksen kohteena olevia lapsia kunnioittavampi.
Lasten tärkeänä pitämät tavarat ja asiat.
Lasten kuluttamismahdollisuudet ovat lasten kokeman taloudellisen eriarvoisuuden kannalta keskeisiä. Varsinkin lapsen itselleen välttämättömäksi tuntemien tavaroiden puuttumisella on kiinteä yhteys lasten hyvinvointiin. Taloudellinen eriarvoisuus tai resurssien erilaisuus tulee näkyviksi nimenomaan kulutuksessa, jolla on materiaalisten arvojen lisäksi myös sosiaalisia tehtäviä (s. 44).
Tutkijat pyysivät lapsia kertomaan itselleen välttämättömistä tavaroista ja asioista. Viidesluokkalaisten välttämättöminä pitämät tavarat olivat lähes poikkeuksitta puhelin, polkupyörä, taskuraha, oma huone sekä se, että perheessä on oma auto. Tärkeää oli myös mahdollisuus kutsua kavereita kotiin sekä kodin lähellä olevat leikkipaikat.
Lasten väliset erot ja tavaroiden arvostus (sekä tyttöjen ja poikien väliset erot) kasvavat kahdeksanteen luokkaan tullessa. Pojille useampi tavara on huomattavasti tärkeämpi kuin tytöille ja aineelliset hyödykkeet olivat heille muutenkin tärkeämmässä asemassa. Tietokone ja mahdollisuus luokkaretkelle osallistumiseen nousivat korostuneemmin esiin tässä ikäluokassa. (ss. 45-6). Tutkimukseen litteroidut lasten haastattelut ovat eläviä ja niissä heijastuu nykylapsen ja nuoren arki tavaroistuneessa maailmassa. Lapset pitivät mm. itsestäänselvänä, että lapsella on omaa rahaa muutama euro aina taskussaan (s. 51). Monet ottivat esiin myös sen, että lasten kuului myös harrastaa. Maksulliset liikuntaharrastukset kuuluivat arvoasteikon yläpäähän, kun musiikin kuuntelua tai elokuvaharrastusta piti enemmänkin puolustella, jotta se olisi nähty arvokkaaksi (s. 55-6).
Myös ulkomailla matkustaminen nähtiin normina. Sitä, että joku ei olisi käynyt ulkomailla pidettiin omituisena ja normaalista poikkeavana (s.101)
Miten lapset tulkitsevat lasten eriarvoisuuden?
Seuraava luku onkin rankempi lukukokemus. Tutkijat tulkitsevat monimuotoisen kyselylomakkeen perusteella sitä, miten lapset jäsentävät lasten välisiä eroja pohjautuen materiaalisiin tekijöihin (lasten tavarat ja vaatteet), millaisia luonteenpiirteitä, ominaisuuksia tai käyttäytymistä lapset liittävät eri tavaroita omaaville lapsille sekä miten nämä eriarvoisuudet tulevat esiin lapsen vapaa-ajan vietossa tai koulunkäynnissä. (s. 57-8)
V: Samaa musiikkii ne soittaa, mut jos sulla on iPodi, ni sithän se on kyl, et iPodit maksaa kakssataa euroo ja mp-kolmosii saa kahelkympil.
H: Niin.
V: Kyl se nyt vähän kertoo siit, et sul on varaa ostaa jotain kalliimpaa, mut emmä tiedä onko sil nyt niin välii. (H4, kahdeksasluokkalainen poika)
Tutkijoilla oli käytössään erilaisia kuvakollaaseja, joista he pyysivät lapsia ja nuoria kertomaan vapaasti, millaisia kuvissa näkyvät henkilöt ovat heidän mielestään (ks. seuraava kuva). Itseni yllätti se, miten tavaroiden määrä vaikutti siihen, millaisena lapset näkivät siinä olevan henkilön. Tavarapaljouteen liitettiin mm. menestyminen koulussa, suurempi kaveripiiri, iloisuus ja avoimuus - ja vähän tavaroita omaavan arveltiin joutuvan jopa kiusaamisen tai syrjäyttämisen uhriksi (ss. 57-9, 66-7. Siitä siis nuo aiemmin mainitut otsikot). Vähemmän tavaroita omaava nähtiin myös surumielisenä ja apeana (huom. kuvissa olevilla lapsilla on täysin samanlainen ilme ja asento) (s.61). Varakkaana pidetty lapsi oli tutkimusryhmän mielestä aktiivinen, kun vähemmän tavaroita omaava nähtiin passiivisena ja syrjäänkin vetäytyvänä (s. 67).
 |
| Kuvakollaasi, jota tutkijat käyttivät tutkimuksessaan. |
Lasten kokemat suhteet ja taloudellinen eriarvoisuus
Tutkimus etenee määrittelemään analyyttisesti lasten kokemuksia sosiaalisista suhteista ja analysoimaan sitä, miten lapset arvottavat taloudellisen hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden väliset erot. Toisaalta lapset olivat kriittisiä siihen, mahtaako rahalla ansaittu ystävyys olla pysyvää, mutta toisaalta he kuitenkin halusivat olla parempiosaisen kavereita. Huono-osaiseksi leimaantuminen tai huono-osaisuuden nähtiin lisäävän kiusaamisriskiä. Kiusaaminen oli ennenkaikkea henkistä: ryhmästä poissulkemista ja kaverittomuutta. Yhteiset intressit ja tausta yhdistävät, lapsenakin. (ss. 81-3, 87-90, 92)
H: Mitä sun mielest siit voi seurata, jos jollain lapsel ei oo kaikkia näitä välttämättömiä tavaroita?Varakkuudella pöyhkeileminen voi myös muodostua sosiaaliseksi rasitteeksi lapselle ja vaikeuttaa ystävien saantia (s. 89)
V: Se riippuu sit vähä, et mitä sul ei oo. Et kyl nykyää kaikil on melkeen puhelin, ku niit saa jollai kahellakymmenellä eurolla. Alleki jostai. Mut jos puhelint ei olis, ni ky se sit varmaan aika hankalaa ois pitää yhteyttä kavereihi, ja jos ei ois tietokonettakaa ni sit sais rampata koko ajan ovien takana.
H: Mm, no aatteleksä et kiusataaks jotai esimerkiks sen takia tai?
V: No kyl mä veikkaan, et jos ei ois puhelnta, ni kyl sit kiusattais varmaa.
H: Mut ei vaatteiden tai semmosten takii?
V: Tytöt nyt kiusaa joskus vaatteiden takii, mut, ei niil sellattii oo välii. Kunhan nyt ei tuu ihan rikkinäisis vaatteis kouluun... (H1, kahdeksasluokkalainen poika)
Lopuksi
Lasten taloudellinen eriarvoisuus näkyy lasten arjessa monella eri tavalla sekä konkreettisesti että tunnetasolla. Lasten erilaiset kulutusmahdollisuudet luovat lasten arkeet erilaisia kategorioita, jotka lapset tunnistavat jo aikaisessa vaiheessa ja antavat niille merkityksiä, jotka kuvastavat yhteiskunnassa vallitsevia eroja ja mahdollisuuksia.
Lasten erilaiset kulutustottumukset luovat eriarvoisuutta, joka määrittää lapsen aseman ja osallisuuden. Erityisesti tämä tulee esiin lasten tärkeissä kaverisuhteissa ja muissa vertaisryhmissä. Tavaroiden arvo ja merkitys määritellään arjessa suhteessa muihin. Vähäiset resurssit voivat rajoittaa merkittävässäkin määrin lapsen toimintamahdollisuuksia. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevat lapset eivät voi viettää vapaa-aikaansa muiden lasten tavoin ja tästä voi aiheutua lasten sosiaalisten toimintamahdollisuuksian kaventuminen. Eriarvoistuminen alkaa jo lapsena. (s. 114)
Yhteiskunnassa yhä suuremman merkityksen saanut kaupallisuus ja kulutuskulttuuri sekä erot lapsiperheiden kulutusmahdollisuuksissa välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta. Taloudellinen eriarvoisuus ei ole vain aikuisten välinen asia, vaan sillä luodaan pohja pohja tulevaisuuden Suomelle. Lasten taloudelliseen eriarvoistumiseen ja sen ehkäisyyn pitäisi mielestäni puuttua nykyistä voimakkaammin. Taloudellisen eriarvoistumisen seurauksesta aiheutuvat laskut voivat muuten tulevaisuudessa olla vieläkin suurempia.
Lähde:
Mia Hakovirta ja Minna Rantalaiho (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Kelan tutkimusosasto. Helsinki
Muualla:
Lasten eriarvoisuus tuntuu lasten arjessa
Kelan verkkokauppa (Hinta 15 €): Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa
Kommentit
Lähetä kommentti